Tiedän paikan kamalan, koulun hammaslääkärin... laulaa hoiloteltiin
ennen muinoin ja ehkä vielä nykyäänkin ja totta tosiaan, eipä nuo
hammaslääkärit mitään mukavia paikkoja olekaan, vaikka paljon on
välineet muuttuneetkin siitä, kun itse lapsi olin.
Itse vain olen huomannut, että vuosi vuodelta se vain on kamalampaa
istua siihen tuoliin, mutta minkäs teet, kun hampaat on kuin "hulttiomen
klapit", kuten sanonta jostain päin suomea kuuluu.
Ei sillä, kyllä
minulla vielä omat hampaat on tallella, ei siinä mitään, mutta niitä
reikiä ei ole nolla, vaan monta. Taas on tiedossa kamala hammaslääkärin
lasku ja monta kamalaa puudutusta tiedossa.
Eipä se puudutus kuitenkaan kamalinta ole, kamalinta on se yltyvä kipu,
mikä rankaan kohdistuu, kun makaa siinä tuolissa, ilman niskatyynyä en
istuisi siinä paikallani sekuntiakaan. Olen myös huomannut, että käsien
kanssa on ongelmia, kun ei tiedä, miten niitä pitäisi, tuppaavat
puutumaan.
Että tällaista tällä kertaa, pidetäänpä hampaistamme huolta parhaamme mukaan, vaikka se välillä vaikeata olisikin.
----
EDIT: EDS-potilaan hammasongelmista voi lukea Hammaslääkärilehti 7/2005:stä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jättäessäsi kommentin olet tietoinen, että antamasi tiedot jäävät blogin kommentteihin, ellei minulla ole syystä tai toisesta syytä poistaa kommenttia. Sinulla on oikeus pyytää kommenttisi poistoa jos et itse voi sitä tehdä. Tällöin sinun tulee antaa yksilöity tieto poistettavaksi pyydetystä kommentista. Tämän blogin pitäjä ei pidä sähköpostilistoja eikä keräile tietoja ihmisten yksityiselämästä. Pyydettyjä sähköpostiosoitteita käytetään vain niihin tarkoituksiin, joita varten niitä on pyydetty.