Ihan seeprana kirjamessuilla!

 

Viikko mennyt sitten Hämeenlinnan EDS-vertaistukitapaamisen. Luulisi, että ei ole rahkeita uuteen kyläilyyn vähään aikaan, vaan kuinkas teet, kirjamessut ovat kuuluneet tämän "harvinaisen" syysohjelmaan, jos vain suinkin on saanut järjestymään. Eiköhän se viikko riittäne edellisestä matkasta toipumiseen. No, kyllä kai se riitti, mutta rankka oli reissu silti. Heti alkuunsa vastassa oli mitä iloisin tervehdys (huom. ironia).

 

 

Helena Immosen mainoslause "Toimintakyvy lamaantuminen tappaa" viittaa teokseen, joka ei ihan minun genreäni ole ja tuskin tulen sitä lukemaankaan. Enpä kuitenkaan olisi parempaa lausetta vastaani saada, kun astelin nuita portaita alas kirjamessualueelle.

Hmm. Jos ei toimintakyvyn rajoitteet nyt sentään kuiteskaan tappaneet tämän harvinaissairaan eloa, niin hyvin paljon ne lamasivat sitä "sivistystä ja iloa", mikä oli tämän vuoden Helsingin kirjamessujen teema. 

Lavaohjelmista seurasin vain muutamaa ennakolta valikoitua. Niille suuntaaminen ja löytäminen olivat sitten toinen juttu. Karttaa käsiin ja suunnistamaan. Missäs päin se olikaan pohjoinen ja etelä?

Tungos oli huikea ja hälinä. Pää siinä menee pyörälle. Paljon jäi näkemättä ja kokematta. Onneksi saattoi välillä mennä lepuuttamaan jalkojaan ja tasaamaan oloaan ensiapupuolelle, jossa oltiin hyvin ystävällisiä ja auttavaisia. 

Ravitseva iltapäiväateria auttoi sekin asiaa selvitäkseen lopppupäivästä kunnialla. Vaan kyllä minä olin kuitenkin ihan reporankana, kun kotimatka alkoi. Ei ole linja-automatkakaan helppoa "ontuvalle seepralle", kun jalkatilaa on rajoitetusti. Onneksi sain paikan edestä ja vaikka se näytti varmaan ihan hurjan hassulta, niin nostin jalkani ylös siihen edessä olevaan, mikä lie kaapisto/pöytätila. Ah - mikä autuas olotila. 

 

Ja mitä tästä opimme! Älä anna ainakaan periksi. Suunnittele, jos mahdollista hyvin ennakolta. Pidä taukoja ja pysähdy. Älä ryntäile sinne tänne. Ja jos aiot ottaa mukaasi evästä ja mitä tarpeellista nyt tarvitsetkaan, mieti, miten ratkaiset kantamisongelman? Itselleni hankalinta oli se, että olkapää/kaularankaseutu ja kädet eivät kestä kantamista. Olkalaukku oli vihoviimeinen kannettava. Reppu ei paljonkaan auttaisi. Rolli olisi kätevä. Mutta en minä sitä kosloa kehdannut mukaan ottaa ja ajattelin, että kätevämpi se on ilman liikkua.

Sellainen rollaattorin ja pyörätuolin yhdistelmä olisi hyvä näillä reissuilla, sen hankinta vain on mittava investointi. Ja käsiongelmien vuoksi itse kelaaminen mietityttää. 

Mutta - ei anneta periksi.  Uusia innostavia, elähdyttäviä reissuja vaan suunnitteille, tai jos ei matkoja, niin muuta mukavaa touhua. 

 

Käväisinpä Tampereella tapaamassa vertaisia!

Lauantai 1. päivä huhtikuuta - Aprillipäivä. Pitkästä aikaa sain mahdollisuuden vertaistukitapaamiseen. Linja-autossa köröteltiin aamusella kohden Tamperetta ja Sampolan kirjaston neuvotteluhuonetta. Olin hieman tutkistellut Tampereen karttaa, että missä päin Tamperetta se mahtaneekaan sijaita ja pitäisikö ottaa taksi vai voisiko jäädä sopivalla pysäkillä pois ja olihan siinä lähellä pikalinjapysäkki - Kalevan kirkon lähellä. Bussista ulos astuessa oli pysäkillä onneksi ihmisiä, joilta kysyä neuvoa mihin suuntaan tässä pitäisi lähteä tallustamaan, kun ei ollut ihan suunnasta selvillä vieraspaikkakuntalainen ja siinähän se rakennus oli ihan näköetäisyydellä.

Vaan ilma ei ollut niin lämmin, hieman tihuutti. Montaa sataa metriä ei tarvinnut kävellä, vaan voimille se silti otti ihan tarpeeksi, se kävely. Suurikin se Sampola oli, kun lopulta pihalle saavuin. Mistähän täältä nyt sitten löytäisi oikean huoneen? Vahtimestarilta vain neuvoa kysymään ja löytyihän se vaksin ystävällisellä avustuksella. Reilu kymmenkunta meitä - hypermobiileja, yliliikkuvia edsikkoja, tietoa tukea etsiviä, kaipaavia -  vähin erin kokoontui, ei niin tilavaan huoneeseen, mutta sopu sijaa antoi. 

Parituntiseen vertaistukitapaamisen aluksi oli esitelmä Celia-kirjastosta, eli mahdollisuudesta sukeltaa kirjojen maailmaan kuuntelemalla kirjoja. Kirjasto on tarkoitettu kaikille, joilla lukeminen perinteisesti on tavalla tai toisella rajoittunutta. Kyllähän se minullakin on hieman vaikeutunut silmien takia eikä kirjan piteleminenkään käsissä aina niin helppoa ole, mutta toistaiseksi ainakin voin ilokseni lukea ihan fyysistä kirjaa. On kuitenkin hyvä, että tällaisia palveluja on tarjolla. Sampolan kirjaston virkailija esitteli myös joukon kirjoja, jotka tavalla tai toisella käsittelivät terveyttä tai näkymätöntä sairautta.  Itse kiinnostuin muutamista kirjoista, joita tosin en Sampolan kirjastosta voinut lainata, mutta voihan niitä kysyä vaikka kirjastoautolla kaukolainaksi, jos ei omasta kirjastosta löydy tai katsella, jos löytäisi vaikka antikvariliikkeestä, jos omaksi kiinnostaa hankkia. 

Loppuaika sitten kuluikin, kun Kajen opastuksella käytiin läpi EDS:n ja HSD:n uusia kriteerejä. Se, kuinka kauan kestää että Suomen lääkärit, jotka ovat tähänkin asti suhtautuneet hieman nihkeästi yliliikkuvien ongelmiin omaksuvat uudet kriteerit tai yleensä paneutuvat myös meidän ongelmiin, jotka vaihtelevat tyypistä ja henkilöstä riippuen hyvinkin moninaisesti. SEDY:n sivuilta löytyy koostetta. 

Ehkä pari tuntia tietopuolista vertaistukea ei ollut ihan sitä, mitä itse eniten kaipasin. Ei se toki hukkaan kulutettua aikaakaan ollut, mutta siihen vaivaan ja aikaan nähden, jota koin köryytellessäni bussissa ja junassa (paluumatka) odotin jotain enemmän. Mitä se olisi voinut olla - vaikea sanoa, jotain, josta olisin kostunut enempi, nyt aiheet olivat aika lailla tuttua jo ennestään. Ei silti, ihan mukava se oli välillä päästä näkemään muutakin kuin tuttuja kulmia.

Junaa odotellessa pistäydyin, kun muistin, että sellainenkin paikka rautatieasemalla on, Punnitse ja Säästä -pisteessä ostamasa jotain pientä maustetta arjen ruokavalioon. Mukaan lähti pieni pussillinen ruokosokeria, kuivattuja hedelmiä ja omenamehulla (olihan se omenamehua, niin minä ainakin luin) kostutettuja karpaloita. Njam! Jos olisi rahaa kuin roskaa niin ihan tuon myymälän takia tykkäisin pistäytyä Tampereella uudestaankin.

Väsyttävä mutta ihan mukava Aprillipäivä siis lopputulemana. Tässä vielä kiitokset ystävälliselle vertaiselle, joka tarjosi autokyydin Sampolasta rautatieasemalle. Ilman sitä olisin ollut ihmeissäni, miten selvitä kotia. 

Valoisaa kevättä! Kaipa ne ilmatkin tästä vielä lämpenevät, vaikka tällä hetkellä, ainakin täällä päin on sen verran kylmä, että asoinnit kaupungilla jää toiseen päivään.