Aamuauringon ihanasti lämmittäen ja kirkastaen maiseman lähdin ostamaan evästä viikonlopuksi. Jonkin matkaa käveltyäni alkoi jokin vaatteissani hiertää ja yritin saada vaatetta vähän aseteltua. Käsivarren taaksepäin kierto samalla kun käänsi kehoa aiheutti niin rajun kipuaallon, että ei mitään rajaa. Kipuaalto levisi lapaluusta vasempaan kainaloon ja sydänalaan. Yritin jatkaa matkaa, mutta kävelystä ei tullut mitään. Ei kertakaikkiaan. Tästä ei tule mitään, ajattelin. Pohdin, pitäisikö lähteä kotiin, sinne asti selviäminen tuntui vain mahdottomalta. Istahtaisinko tuohon ruohikolle puun alle?
Jotenkin sain itseni kivun kourissa muutaman kymmenen metrin päässä olevalle tuolille istumaan. Otin puhelimen ja soitin 112:een. Liikenteen melu oli vain niin kovaa, että en kuullut juuri mitään. Kaiken lisäksi kipu alkoikin siinä istuessa laantua. Seltin sitten tilanteen parhaani mukaan, että ajattelin todella tarvitsevani apua, mutta kipu menikin ohi. Soittaisin uudelleen, jos olisi tarpeen, mutta noloksi minä itseni tunsin.
Se kipuaalto vain oli niin kertakaikkisen raju. Enkä tiedä oliko se lihasrevähdys vai menikö minulta nivel hetkeksi pois paikaltaan!!! Liike, jonka tein ei ollut mitenkään raju, ihan normiliike. Mutta se kipu ei ollut mitään normikipua. Sellaista ei tosiaankaan haluaisi kokea uudelleen eikä toivo kenellekään.
Selvisin sitten ostoksille niin että viikonlopun ruokahuolet väistyivät.
Mitä tulee tuohon kipuaaltoon niin hieman ehkä on aavistuksenomaisia jälkikaikuja kehossa. Täytynee nyt ottaa levollisesti eikä tehdä mitään taaksetaivutuksia tai kiertoliikkeitä.
