Syksy alkaa pikku hiljaa hiipiä tienoille. Vielä on lämmintä ja kesäistä, mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa on taas vuodenaika vaihtunut. Olen taas aloittelemassa opiskeluja. Kevään opiskelut ottivat hieman voimille. Sain kuitenkin yllättäen ihan hyvät arvostelut viimeisistä esseistä. Saa nyt sitten nähdä, kuinka lujille tämä lukukausi ottaa. Omaksi iloksenihan minä opiskelen ja pitääkseni edes hieman aivoterveyttä yllä. Oikeastaan olen koko ikäni tykännyt opiskelusta ja lukeminen onkin ollut mieliharrastukseni lapsesta asti. Eri asia vain on selvitä kirjoittamisesta ja luetun tai kuullun ymmärtämisestä, varsinkin kun pohtii niin syvällisiä kuin teologisia kysymyksiä.
No, tavallinen arki siis vaihtuu taas hieman erilaiseen. On ollut vähän outo fiilis. Odottava, mutta myös ei niin innokas kuitenkaan. En ole oikein jaksanut ryhtyä mihinkään. Helle tietysti uuvuttaa. Mutta muutenkin on ollut vähän vetämättömissä. Ei sillä ettenkö odottaisi taas opiskelua ja tuttujen kurssikaverien näkemistä. Sitä vain pohtii omaa jaksamista ja terveyttä. Sitä ei ehkä ole ihan yhtä hyvissä voimissa kuin pari vuotta sitten, kun aloitin.
Kaiken lisäksi hampaasta piti löytyä reikä. Ihan yks kaks yllättäen sen huomasin.Vaikea sanoa, onko kyseessä uusi reikä vai onko siitä lähtenyt paikka, mutta harmillista se on. Ei olisi nyt yhtään ylimääräistä rahanmenoa ollut tarpeellista ilmaantua harmituksista ja huolista puhumattakaan. Jollain tavalla olo ollut tukalan oloinen kipujen ja särkyjen ohella.
Vaan mitäpä tässä muuta voi, kun katsoa eteenpäin ja luottaa, että kaikki järjestyy aikanaan.Malttia vain eikä hötkyilyä.
