Kuinka voikaan olla niin reporanka olo!

Kävin eilen ensimmäistä kertaan moniin vuosiin yksityisesti fysikaalisessa hoidossa, mikä lähinnä tarkaoitti hierontaa ja faskiakäsittelyä. Olihan se rentouttavaa. Tunnin hieronnan jälkeen olo oli keveä. Mutta - mikäs onkaan, kun nyt on niin reporanka olo,että ei jaksa ryhtyä mihinkään. Mittasin uteliaisuuttani verenpaineen, mikä oli puolimakuuasennossa124/87, pulssi 66. Tuo pulssi minua hämmästytti, sillä  minun pulssitasoksi  se oli huiman alhainen, tavallisesti mun leposyke on sellaista 85-95 luokkaa, parhaimmillaan ehkä hieman alle 80. Tietysti on hyvä, jos pulssi ei ole korkea, mutta ei ole hyvä tällainen reporanka olokaan.

Herää kysymys, onko hieronnalla pulssitasoa alentava vaikutus? Tuo faskiakäsittely oli minulle uutta. Onko siinä ehkä syy vetämättömään oloon?

...

Tämän viikon mieltäkohottaviin kokemuksiin kuului mahtavat taivaan värit tässä yhtenä yönä. Heräsin yöllä ja katselin, kun taivas oli niin hehkuvan punainen, että en sellaista väriä ole  ilmoisna aikoina nähnyt. Täytyi ottaa kamera ja napsia muutama kuva tilanteesta. En tiedä, josko kyse oli auringonnoususta vai -laskusta. Näin yöttömän yön aikaan sitä kai on vaikea määritellä.

On se kumma!

On se kumma, miten voi olla niin vaikeaa tehdä asiansa ymmärretyksi! Kävin taannoin siis lääkärissä ja sain lähetteen jalan ultraäänikuvaukseen toteamuksella, etttä ei "siinä kyllä todennäköisesti mitään erityistä ole", mutta laitetaan nyt, kun asia huolestuttaa. No, jos ei nyt huolestuta, niin mietityttää kuitenkin ja kyllähän se tästä kuvastakin näkee, että vasemmassa jalassa on jotain erikoista verrattuna oikeaan paitsi nuo mustelmat, jotka sain viime viikolla ihan vain rasituksessa, kun kiipesin päivittäin korkeita ja jyrkkiä portaita.

Tosin puhuin lääkärikäynnillä vain nilkan/säären ulkolaidan madaltumasta, mutta tuossa kuvassa kyllä näkyy selkeästi myös sisälaidan madaltumaa ja lisäksi tuossa edessä tuntuu selkeästi kumma kolo, kun sormella painaa ja vetää ihoa pitkin.

Lääkäri lupasi soittaa minulle tutustuttaan taustatietoihin, mutta hän on nyt lomalla ja en tiedä, milloin ja jos hän soittaa. Jossain vaiheessa tuosta jalasta täytyy kyllä puhua uudelleen.

Ultraäänikuvaus on ensi maanantaina. En tiedä voiko silloin puhua kuvaavalle rtg-lääkärille tuosta laajemmin, hehän toimivat lähetteen mukaan, joka nyt taitaa kohdistua tuohon ulkolaitaan. No, katsotaan ja tuumitaan. Vielä jalat kantavat, mutta joskus kävely on yhtä tuskaa ja voimien katoamista. 

Sain myös lähetteen fysioterapiaan pakaralihasten venytysharjoitteita saamaan ja tulihan niitä. Tässä yksi esimerkki helpoimmasta harjoitteesta jota voi hyvin tehdä myös tietokoneen äärellä odottaessaan esim. sähköpostien latautumista tms. - niin sanotusti taukojumppana. Ei minua nyt todellakaan pakarat vaivaa, mutta hyvähän näitä on tehdä - ei siinä mitään.

Viime viikolla oli taideleirillä oppimassa vesivärimaalauksen hienouksia. Oli rentoa ja mukavaa yhdessäoloa ja luovuuden virtaa niiden rasittavien  rappujen vastapainona. Olisin ehkä voinut toivoa huonetta ilman kiipeilyä, mutta kävihän se kuntoilustakin. En halunnut suurennella asioita. Pilvistä ja sateista oli, joten maalasimme sisällä eikä uimisestakaan tullut mitään. Perjantaina sitten, kun leiri päättyi, niin aurinko tuli esiin ja minäkin heitin talviturkin menemään. Tosin se taisi mennä heti uudelleen päälle, kun niitä uimailmoja ja mahdollisuuksia ei taida nyt pahemmin olla. Uiminen on kuitenkin ainoa keino, millä jotenkin pystyn rentouttamaan olemustani. Uimahalliin on vaikea mennä, kallista touhua. Kesä ja järvet on siis parasta aikaa tässäkin suhteessa. No, voihan sitä  aina mennä suihkuun - rentouttaahan sekin.

Mukavaaa kesän jatkoa itse  kullenkin toivottelen.

Eteenpäin on elävän mieli!

Taas on vuosi vaihtunut. Joulu menni leudoissa säissä. Ei oikein Joulun tuntua, kun ei ollut lunta eikä pakkasta. Ei sillä, nyt niitä pakkasia on senkin edestä. Ei oikein ulos tohdi lähteä, kun pakkasmittari näyttää lähempää kolmeakymmentä. Kyllä ne on muuttuneet niin kummallisiksi nämä Suomen säät ja maailman olot.

No, Joulu siis meni sen ihmeemmittä. Aatonaattona minulla oli fysioterapeutin aika heti aamulla kahdeksan jälkeen. Olen hieman aamu-uninen, joten vähän mietin, kun aikailmoitus tuli, että muuttaisiko sen, mutta päätin sitten, että mitä turhia - hoidetaan pois.

En oikein tiedä, mitä tuosta käynnistä ajattelisin. Koin itseni hieman turhautuneeksi ja kun kysyttiin, mitä odotan käynniltä, niin tokaisin, että "en oikeastaan mitään".

No, tarkoitus tuolla käynnillä oli "lääkärin ajatuksen" mukaan tehdä minulle kotijumppaohjelma. Ja tällainen siitä sitten tuli. 

 

Olen nyt sitten näitä ohjeita noudattanut, paitsi tämän ensimmäisen harjoituksen suhteen vähän lipsunut. Tunnen itseni jostain syystä niin typeräksi tätä tehdessäni, eikä se tunne ole mikään mukava. Jos voisin tehdä tätä ryhdikkäästi, niin asia olisi toinen. Toisaalta, kun tuota äsken kokeilin, niin tuo kaksikymmentäkertaa yhtä kyytiä tuntuu utopialta, hädin tuskin selviän kymmenestä kerrasta, kun samalla yritän pitää ryhtini.

 

Kakkosharjoitus on sitten sellainen, jota olin itse ajatellut jo ennen käyntiä. Nimittäin, että hankin painot nilkkoihin ja yritän sillä tavalla saada voimaa lysähtäviin nilkkoihin. Uusi tieto oli kuitenkin se, että paino kannattaa  pitää varpaissa, jalkapöydän päällä, jolloin nosto kohdistuu laajemmalle ja on tehokkaampi. 

Minulla ei ole tuollaista hienoa varta vasten suunniteltua fysioterapiapainoa, vaan ostin kirpparilta sellaisen jyvätyynyn, josta muodostin rinkulan. Käy se yksinkertaisemmillakin välineillä. Tätä olen pyrkinyt tekemään päivittäin ja useammankin kerran päivässä. En tiedä, onko sillä ollut mitään vaikutusta nilkkavoimiin, toisaalta olen huomannut, että vasemmassa jalassa, joka on siis heikompi, tuo harjoitus ei tunnu yhtä vahvasti kuin oikeassa.

Kolmatta harjoitusta teen sitten silloin tällöin. En tiedä onko tuolla harjoituksella jotain vaikutusta asiaan, mutta olen alkanut huomata, että minun niskani on alkanut hieman "nytkähdellä", eli siellä liikahtelee jotain. 

Kumpa vain tuo pakkanen tuosta lauhtuisi ja tulisi paremmat kelit, jotta pääsisi kaupoille ja kokeilemaan, miltä nilkat ja polvet tuntuvat tosikäytössä.

Oikein hyvää alkanutta vuotta itse kullenkin!