Vähän on ollut viileetä. Aamulla oli maassa lunta, nyt se on jo sulanut. Kovasti tässä lämpimämpää jo odotellaan. Hidasta on ollut tämä kevään tulo, mutta eiköhän se tästä pikku hiljaa etene.
Olen vähän tässä miettinyt jalkakipujen ja arjen vaikeuksien keskellä, jos tekisi hakemusta taksimatkaoikeudesta. Kävin sitä varten jo pari kertaa fysioterapeutillakin lausuntoa varten. Testailtiin ja puheltiin. Sain sitten lausunnon kotiin, kun pyysin sen itselleni eikä suoraan lähetettäväksi. No, eihän se kävelymatka mikään pitkä ollut, mutta - lausunnon perusteella minä tuskin tulen tuota oikeutta saamaan, joten päätin, että olkoon, ei haeta. Rollaattoriakaan en saa, kun en tarvitse sitä sisätiloissa vaan siitä olisi apua lähinnä ulkosalla. Joten ei auta itku markkinoilla. Sitä on selvittävä niillä taidoilla ja kyvyillä ja lähimmäisavulla, mitä on saatavilla.
Onhan se toisaalta hyvä, että ei ihan reporankana ole, vaan kyllä minä todella olen välillä pulassa noiden jalkavaivojen ja muun kanssa.
Kuitenkin, sieltä se elämä ponnistaa, kivikostakin, kuten kuvasta näkee. Hyviä vointeja teille itsekullekin.
