Jääkaappi tyhjänä. Pitäisi käydä
ostoksilla. Kun vain jaksaisi, jaksaisi, jaksaisi. Ehkä minä selviän
vielä sillä, mitä kaapeista löytyy. Jokainen päivä, jolloin ei ole
tarvinnut käyttää rahaa on hyvä päivä.
Päätä särkee. Pitäisiköhän ottaa
särkylääkettä? Kummallinen juttu tuo lääketoleranssi? Jatkuvasti
otettuna menettää tehonsa - ihan tavallinen särkylääkekin. Ehkä minä nyt
kuitenkin otan tällä kertaa, kun noita jalkojakin on aamuisin niin
kolottanut.
Yö meni ihan mukavasti. En
kääntyillytkään ihan niin paljoa ja usein kuin aiempina öinä.
Vaikuttaakohan kuutamo? Joskus tuntuu siltä, että kuutamoöinä nukkuisi
huonommin. Olisi se niin ihanaa, kun voisi nukkua todella "autuaan unta"
ja herätä aamulla virkeänä kuin peipponen.
Hmm! Nyt minun on kyllä ihan pakko käydä
kaupassa. Ruokavarastot on ihan tyhjänä eikä makaronia viitsi joka päivä
syödä. Täytyy kai ottaa kärry mukaan, että saa ostokset kotiin asti.
Pieni happihyppy on tarpeen ja kierros
kirppareilla. Onko tulut mitään uutta? Muutama mielenkiintoinen kirja
näyttäisi olevan. Eivätpä maksa paljon. Huh huh! Kylläpä silmissä sumeni
kun nousi ylös. On se niin rajoittavaa, kun ei pysty katsomaan ylös
eikä alas.
Leipää, rasvaa, maitoa... hmm. Mitähän
sitä ostaisi ruoaksi? Taidanpa tehdä jotain kalaruokaa,
hernemaissipapua, maissia, jauhelihaa, perunaa. Kylläpä kori painaa. Ei
tätä pysty nostamaan. Olisi pitänyt ottaa kärryt. Mitähän nuo ihmiset
tuumivat, kun minä tässä jalallani työnnän tuota koria eteenpäin kohti
kassaa -ai niin, täytyy muistaa se vessapaperi.
No niin. Nyt on ostokset tehty. Enää
täytyy latoa ne vetokärryyn. Taitaa olla vääränlainen takki päällä,
liian paksu. Ottaa niin voimille.
Uuvuttaa, uuvuttaa, ei se ole kovin
kevyttä tämä pyörällisen ostoskärryn vetäminenkään. Olenko minä todella
näin kehnossa kunnossa. Olen minä reippaamminkin pystynyt
ostosreissuista suoriutumaan. Kun nyt vain pääsisi perille...
Huh huh! Vihdoinkin perillä. Huokaisempa hetken ja levähdän, ennen kuin alan latoa tavaraa kaappeihin.
Että tällaista arkea täällä viime aikona.
