Elämää mukavuusalueen ulkopuolella!

Puoli vuotta ollut yhtä antibioottikierrettä. Nyt ollaan estolääkityksellä seuraavat puoli vuotta. Ääh! Ei yhtään olisi väliksi. Olen niin kurkkua myöten täynnä antibiootteja ja karpalomehukin alkaa tulla korvista ulos. Olen vähän miettinyt, onko vastustuskykyni jotenkin heikentynyt viime aikoina, kun ei tällaista ruljanssia ole ikinä ennen ollut.

Verenpainekin kohosi taannoin huimiin lukemiin, 105/170, olo kehno. Sitä mentiin sitten ambulanssilla taas kerran päivystykseen, mutta eihän  ne tuota noteeranneet, vaikka ambulanssihenkilöstön mittaus oli 120/180. No, ei muuta, kuin antibiootin annostuksen korotus muutamaksi päiväksi.

Kurja on kelikin ollut. Ehkä se kaksinkertainen asiointikävely, ensin ruokaostoksilla ja sitten apteekissa, kun sääkin oli mitä oli, teki olon heikoksi.

Ei sillä, kyllä minulla on ollut vaivaa ja kremppaa vähän muutenkin, jalkavaivoja ja nuljahteleva olkapää, jonka takia on vaikea löytää hyvää asentoa öisin. Lääkärinaika tilattu noiden takia loppukuuhun. 

Siis vähäsen on oltu mukavuusalueen ulkopuolella viime aikoina. Jotain tarttis apuja löytää, saada taas se hyvä normiolo ja mieluiten ihan loppuelämäksi.

j.k.Mitä tuohon picassomaiseen voileipäprofiiliin tulee, niin eikös ole aika veikeää taidetta, mitä voileivän puraisu joskus saa aikaan. Tällaiset pienet elämänihmeellisyydet saavat kummasti hymyn aikaan.

Kun kahvi ei maistu eikä oikein ruokakaan!

Oli taas ikävä vaiva, johon antibioottia viikon verran. 

Olo huono, 

ei maistu kahvi, 

ei maistu ruoka

Ikävä vaiva hieman helpotti, mutta olo ei kohentunut. Otin lisäksi C-vitamiinia sitruunan makuisena poretablettina vahvistamaan antibiootin vaikutusta. Mene ja tiedä, johtuiko huono olo antibiootista?! Tähän asti se on ollut tuo lääke toimiva eikä kovin ikäviä sivuvaikutuksia ole ollut. Mutta nyt pisti mietteliääksi.

Väsy, väsy, väsy olo.

Niin hirvittävän väsynyt olo

Mitään ei jaksa.

 

Esseitä olisi pitänyt tehdä, mutta ei pystynyt. Siirryin 'vapaalle'. Nukuin, lepäsin ja katselin telkkaohjelmia. Pikkuhiljaa olo helpotti. Liekö syy, että lääkekuuri loppui. Mene ja tiedä. Kamala viikko kuiteskin. Hyvä, kun on ohi. 

Mainittakoon kuitenkin, että pari kertaa kävin terveyskeskuksessa tarkistuttamassa tilannetta. En omassa, vaan opiskelupaikkakunnan terkkarissa.Toisella käynnillä oli lääkäri, jolle ei tarvinnut tavata perussairautta. Tuntui tietävän mistä puhutaan, kun puhutaan Ehlers-Danlosista.

---

Kurjan sään taas lykkäsi. Vettä sataa ja tiet on liukkaat. Varovasti saa kävellä. Eipä tässä muuta. Elellään!

Arkisia ajatuksia!

Sateen jälkeen paistaa jälleen aurinko. Ihana kesäinen  ilma. Omenapuut ovat kukkansa kukkineet, nyt on vuorossa sireenit. Luonto viheriöi ja elää kauneinta aikaansa. 

Omat voimani eivät ole olleet yhtä hehkeät. Vajaa viikko sitten olin hierojalla. Alkaa viidentoista kerran lähete olla lopuillaan. En tiedä, onko siitä mitään muuta hyötyä ollut kuin hetken rentoutus. Pyysin kuitenkin, josko tuohon kipeään olkapäähän saisi kinesioteipin. Minulla on kerran aiemmin ollut hartiaseudussa ja se tuntui jonkin verran auttavan.  Käden liikuttaminen tekee kipeää ja nukkummaanmennessä on vaikea löytää olkapäälle hyvä asento.




En tiedä, mistä se on yhtäkkkisesti äitynyt vihoittelemaan. Vaikea sanoa, kuinka paljon teipistä nyt on ollut hyötyä, ehkä himpun verran, on olkapää tuntunut ainakin hieman jämäkämmältä. 

Viikon mittaan tuli sitten muutakin vaivaa. Nukkunut muutaman yön vähän huonosti ja kylmettänyt itseni, kun olen tassutellut paljain jaloin kosteassa maassa. Lauantaina täytyi sitten käydä EA:. saamassa droppeja vaivaan ja sain antibioottikuurin. Kyllä on ollut niin väsy olo, että hyvä kun ei seisaalleen ole nukahtanut. En tiedä johtuuko sitten antibiooteista, kun olen nähnyt niin kummallisia kammouniakin. Viime yönäkin sellaista, että ei hirviä kertoa. Vielä pitäisi vajaa viikko sietää niitä droppeja. Täytyy sanoa, että mieluummin vältän lääkkeitä viimeiseen asti. Onneksi ei ainakaan vielä ole ilmaantunut sellaisia sivuvaikutuksia, että ei pystyisi kuuria loppuun syömään.

Tänään pitäisi tulla vieraita. Minun piti lauantaina pestä lattia, mutta väsyneenä ja hikisenä, antibiooteista tolkku pois en jaksanut. Olen sitten muuten vähän järjestellyt ja yrittänyt saada huoneen sellaiseeen kuntoon, että kehtaa vieraille näyttää. Tänään ajattelin, että leivon jotain gluteenitonta, mutta en sitten jaksanut ryhtyä, kun oli muutakin tehtävää, kävin kaupassa ja ostin tarjottavat. Pitsaa ajattelin kuitenkin tehdä. Keitin itse tomaattisoseenkin.

Tomaattien aika alkaa olla parhaimmillaan. Kotimaisia tomaatteja saa jo ihan reiluun hintaan. Niitä voisi ostaa suuremmankin määrän ja keittää soseeksi ja pakastaa. Harmi, että oma pakastinlokero on niin pieni, ettei sinne juurikaan mahdu. Pakastimeen investointi tuntuu aika mittavalta, kun menoja on muutenkin niin paljon.

Tällaisia ajatuksia nyt tällä kertaa. Hyvää ja aurinkoista kesän jatkoa!

Armoton väsymys - antibiootitko syynä?

Olen viime aikoina ollut armottoman väsynyt, fyysisesti niin vetämättömissä. Tuli sitten mieleeni, mahtaisiko syy olla antibioottikuuurissa, joka minulla on ollut pitkäaikaisena estolääkityksenä? Kun lisäksi on ollut refluksioireita pistin antibiootin tauolle. Nyt on sitten ollut pari päivää pirteämpi ja virkeämpi olo ja olen jaksanut puuhastellakin. 

Olen joskus aiemmin kuullut, että eräs antibioottiryhmä (fluorokinolonit) saattaisi aiheuttaa melkoisen hankaliakin haittavaikutuksia. Aiheesta tuli tänä iltana televisio-ohjelmakin. Fluorokinoloneihin kuuluvasta Tarividista minulla on kokemusta vuosien takaa, jolloin yhden tabletin jälkeen en nukkunut silmäntäyttäkään pariin päivään. Se vaihdettiinkin silloin toiseen. Tämä nyt käyttämäni antibiootti ei kuulu tähän ryhmään ja lyhytaikaisessa käytössä sillä ei ole ollut juuri sivuvaikutuksia eikä lääkepakkausmerkinnöissäkään mainittavia haittavaikutuksia mainita. Silti se armoton väsymys minua mietityttää, johtuiko se antibiootista? Yleensä kyllä antibiootit ovat aika väsyttäviä lääkkeitä, lyhyinäkin kuureina, miksei sitten pitkään käytettyinä? 

No, katsotaan, jos nyt pärjäisin ilman antibioottia. Johan sitä on tullut kolmisen kuukautta käytettyä.

Mietteitä näitä, syksyn säitä!

Eilen oli kylmää ja koleaa. Täytyi kuitenkin uskaltautua ulos ja lähteä asioille - pankkiin, KELA:aan. Vastatuuleen kävely kauheaa. Hrr! Taitaa olla talvi tulossa. Pakkaset jo nipistelee poskipäitä ja huuruttaa ruohonkorsia. Tänään paistaa aurinko. Ihanan sininen taivas ja kultaisena hehkuvat puista varisseiden lehtien kasat pihamaalla. Niin vaihtelee olo ja elämä.

---

Neljä antibioottikuuria takana, nyt pitäisi syödä puoli vuotta estolääkitystä. Ei oikein innostaisi. Olen kurkkua myöten täynnä antibiootteja.

...

Kokeilin tässä taannoin magnesiumia jalkakramppeihin. Sain reseptin Emgesanista! Kyllähän se vei ne varvaskrampit ja suonenvedot, mutta... viikon kun söin, niin alkoi se neljäs antibioottikuuritarve ja kamalat selkäsäryt. Mietin mahtoiko Emgesan vaikuttaa jotenkin munuaisiin enkä ole uskaltanut kokeilla uudestaan. Nyt onkin sitten taas krampit lisääntymässä... On se taiteileminen  näiden lääkkeiden kanssa.

----

Taiteilemista on myös tukihakemusviidakossa vaeltelu. Hain viime vuonna eläkkeensaajan hoitotukea, jota myönnettiinkin. Kun vuosittaiset menot terveydenhoidon suhteen kuitenkin vaihtelevat halusin tukea vain takautuvasti. Nyt pitäisi tehdä uusi hakemus, kun menot ovat sitä luokkaa, että voisi ehkä jotain saadakin - takautuvasti taaskin, kun en tiedä, miksi ne tulevaisuudessa muodostuu. Minulla kun ei ole säännöllisiä menoja, vaan asiat tuppaa kasaantumaan, joskus menee pitkä aika, ettei ole juurikaan erityismenoja, sitten tulee kertarysäyksellä suuremmat menoerät.

Sen hakemuksen kirjoittaminen vain on niin vaikeaa, saada ajatukset kasaan ja sanat järkevään muotoon ja sitten se liitteiden haaliminen. No, asioihin kai täytyy  vain tarttua, että ne saisi tehtyä. Helppo sanoa, mutta ei aina niin yksinkertaista.