Eilen oli kylmää ja koleaa. Täytyi
kuitenkin uskaltautua ulos ja lähteä asioille - pankkiin, KELA:aan.
Vastatuuleen kävely kauheaa. Hrr! Taitaa olla talvi tulossa. Pakkaset jo
nipistelee poskipäitä ja huuruttaa ruohonkorsia. Tänään paistaa aurinko. Ihanan sininen taivas ja kultaisena hehkuvat puista varisseiden lehtien kasat pihamaalla. Niin vaihtelee olo ja elämä.
---
Neljä antibioottikuuria takana, nyt
pitäisi syödä puoli vuotta estolääkitystä. Ei oikein innostaisi. Olen
kurkkua myöten täynnä antibiootteja.
...
Kokeilin tässä taannoin magnesiumia
jalkakramppeihin. Sain reseptin Emgesanista! Kyllähän se vei ne
varvaskrampit ja suonenvedot, mutta... viikon kun söin, niin alkoi se
neljäs antibioottikuuritarve ja kamalat selkäsäryt. Mietin mahtoiko
Emgesan vaikuttaa jotenkin munuaisiin enkä ole uskaltanut kokeilla
uudestaan. Nyt onkin sitten taas krampit lisääntymässä... On se taiteileminen näiden lääkkeiden kanssa.
----
Taiteilemista on myös
tukihakemusviidakossa vaeltelu. Hain viime vuonna eläkkeensaajan
hoitotukea, jota myönnettiinkin. Kun vuosittaiset menot terveydenhoidon
suhteen kuitenkin vaihtelevat halusin tukea vain takautuvasti. Nyt
pitäisi tehdä uusi hakemus, kun menot ovat sitä luokkaa, että voisi ehkä
jotain saadakin - takautuvasti taaskin, kun en tiedä, miksi ne
tulevaisuudessa muodostuu. Minulla kun ei ole säännöllisiä menoja, vaan
asiat tuppaa kasaantumaan, joskus menee pitkä aika, ettei ole juurikaan
erityismenoja, sitten tulee kertarysäyksellä suuremmat menoerät.
Sen hakemuksen kirjoittaminen vain on
niin vaikeaa, saada ajatukset kasaan ja sanat järkevään muotoon ja
sitten se liitteiden haaliminen. No, asioihin kai täytyy vain tarttua,
että ne saisi tehtyä. Helppo sanoa, mutta ei aina niin yksinkertaista.
