Tuntemattoman edessä...!

Kesä! Mikä ihana vuodenaika. Kuinka olisikaan mukavaa nyt järveen pulahtaa. Päivä on ollut melkoinen katastrofi. Päätin pestä vaatteita ja pistin pyykkikoneen hurisemaan, ja sitten antauduin lukemaan kirjaa  - vaan äkkiä valuvan veden ääni oli hieman outo ja kun lähdin tarkistamaan tilannetta oli kauhistus suuri. Koko lattia oli veden vallassa. Apua! Olin unohtanut laittaa poistovesiputken paikoillaan ja vesi valui - ei viemäriin vaan asuntoon. Äkkiä ohjelma seis! Kaikki froteepyyhkeet ja muut vettäimevät tekstiilit esille ja vettä poistamaan. Oli siinä hommaa, mutta onneksi ei  tarvinnut apuvoimia pyytää. Nyt on lattia sanomalehtimattojen peitossa, että viimeisetkin kosteudet tulisi poistettua. Onneksi on vielä printti ja mainoslehdet ja onneksi niitä oli vielä viemättä pois. Että sellaista tänään.

---

Tiistaina kävin lääkärissä. Olin pitkään sitä miettinyt, kun oli lääkärinvaihdos edessä, kun aiempi luottolääkäri ei enää tee vastaanottotyötä. Kävelyvaikeudet kuitenkin oli sen verran pahentuneet  ja reseptiasiaakin oli, joten tuntematon oli edessä. Lääkäri ei sinänsä aivan tuntematon ollut. Nimeltä kyllä hänet tiesin ja hän poisti taannoin minulta luomenkin, mutta tuntematon silti ja tuntematon olin minäkin hänelle. En tiedä, mitä tuosta käynnistä ajattelisin? Toisaalta tuli tunne, että en taaskaan tullut ymmärretyksi. Olisin halunnut tietää enemmän luustoon liittyvistä seikoista kivun syynä, mutta hän huomioi vain yliliikkuvuuden ja nivelet syynä kävelyvaikeuksiin. Kyllähän ne osaltaan onkin. Joskus kävely sujuu ihan sutjakkaasti, sitten on päiviä jolloin nivelet menevät vinksin ja selkäkin sanoo yhteistyön poikki. Siinä sitten odotat, että paikat asettuisivat taas kohdilleen. 

Yliliikkuvien nivelien kanssa on vain tultava toimeen, niin kuin lääkärit ovat aina sanoneet, ja myös tämä, sanoi. Mutta mielestäni kaikkea ei pitäisi panna yliliikkuvuuden piikkiin. Eikä vanhenemisen tai ikääntymisen.

Lonkkavaivojen vuoksi sain lähetteen fysioterapiaan ajatuksella että kyseessä olisi pakaralihasten kiinnityskohdan vaiva. Olisi pistänyt siihen kortisonia, mutta minä en halunnut, kun olen kerran saanut kyynärpäähäni palovamman. Fysioterapia-aika pakaralihasten venyttely ja rentoutusohjeita saamaan, tuli kesäajan lomista huolimatta nopeasti. Olisin saanut sen jo alkavalle viikolle, mutta minulla on muuta hommaa viikolla ja aika siirtyi sitten seuraavalle viikolle.

Paitsi kävelyvaikeuksia ja lonkkakipuja minua mietityttää myös sääressä oleva lommo, joka on levinnyt. Sen suhteen tain lähetteen ultraääneen, vaikka lääkäri oli sitä mieltä, että ei siinä mitään erityistä ole. Sen ajan saaminen menee elokuulle ja aika täytyy itse tilata.

Toisaalta, vaikka siis tuntui siltä, että ei tullut oikein ymmärretyksi, niin ei tästä käynnistä kuitenkaan aivan kehno vaikutelma tullut. Lääkäri kiinnitti huomiota nopeaan sykkeeseen, joka oli luokkaa 125. Se oli minulle yllätys, sillä en tuntenut erityisesti, että sydän olisi pompottanut nopeaan. Täytyy seurata tuota leposykettä. Minulla kyllä on hieman korkea syke yleensäkin, mutta kyllä se levossa yleensä on ollut alle sadan luokkaa. 

Lääkäri sanoi lopuksi ottavansa selvää Ehlers-Danlosista, ja soittavansa minulle lomansa jälkeen, mikä on ihan myönteistä.

Kirjoitin aiemmin harmistuksestani, kun Ketorin 50 mg ei enää valmisteta. Ajattelin, että koko Ketorinin valmistus loppuisi ja laitoin sähköpostia lääketehtaalle. Sain sieltä vastauksen, että Ketorin 25 mg on edelleen saatavilla. Huokaisin helpotuksestani, sillä Ketorin on toiminut minulla hyvin. Pyysin siitä reseptin siten, että voisin ottaa 2 x 25 mg. Tämä lääkäri olisi varmaan kirjoittanut jotain vahvempaakin lääkettä, mutta minä en halua siirtyä vahvoihin lääkkeisiin, jos vähemmällä pärjää. Ehkä se kertoo jotain siitä, että asiat eivät kohdallani ole kovin hullusti vaikka toisaalta olen joutnut turvautumaan lääkkeeseen enemmän kuin aiemmin. Toisaalta lääkekokemukset ovat sellaiset, että en mielelläni lähde kokeilemaan tuntemattomia lääkkeitä. 

Katsotaan, katsotaan, eiköhän se tästä.

Ensi viikolla tiedossa hieman rennompaa ja antoisampaa meininkiä kuvataiteen parissa - odotan innolla.

Kyllä nyt mietityttää!

Kesän lämpimät on vaihtuneet syksyn koleisiin tuuliin. Päivät lyhentyneet ja illat pimentyneet. Pian taas käännämme kelloja ja pääsemme normaaliaikaan. Kuinka turhauttavaa tuo kellon kääntely onkaan. Voisivat siitä jo luopua, sillä eipä siitä taida suurtakaan hyötyä olla.

Mennäkseni varsinaiseen aiheeseeni, ylläoleva sarjakuva kuvaa hyvin harvinaissairaan elämää, ainakin omalla kohdallani. Välillä kävely sujuu ja reippahasti käypi askeleet. Sitten taas askel painaa todella paljon ja jo pelkkä kaupassakäynnin ajatteleminen väsyttää. Kävelykyky on seikka, jota olen viime aikoina pohtinut paljonkin, kun olen huomioinut niitä vaikeuksia, mitä silloin tällöin esiintyy. Nilkat eivät kestä kävelyä, koska ne tuntuvat romahtavan kasaan, polvet eivät kestä seisomista ja saattavat mennä kieroon kävellessä ja sitten lonkat - viime aikoina nekin on alkaneet subluksoitua. Niinpä sitten on päiviä, jolloin ajattelee, että jotain tarttis tehdä ja jotain apuja saada.

Paitsi, että kävelykyvyn ylläpito mietityttää, minua mietityttää myös eräs outo oire. Tässä taannoin sängyssä illalla levätessäni kädet sivuilla, alkoi vasen käteni sätkiä. Se ei ollut sellaista pientä lihasnykinää, jota joskus tuntee jossain päin kehoa, vaan tilanne, jossa koko käsi sätki tahdottomana. Se ei kestänyt pitkään ja oli vain tuo yksittäinen hetki, mutta kyllähän se pisti miettimään.

Lopulta, kun on muutakin selvitettävää tilasin lääkärille ajan. Koska sille luottolääkärilleni täytyy tilata aika hoitajan kautta, kun hän ei ota kovin useasti vastaan eikä tee kovin paljon potilastyötä, jouduin jonkin aikaa odottamaan, että saisin ajan. Lopulta sain soiton terveyskeskuksesta ja se puhelu olikin sitten toinen, mikä mietitytti. Henkilö, joka soitti esittäytyi  minulle tätinä. Siis tätinä! Täällä on se ja se, mikä se nimi nyt olikaan täti, ei mainintaa arvoasemasta  (tyyliin täällä hoitaja se ja se), vaan nimi ja täti. En puhelun kestäessä tarttunut tuohon esittäytymiseen, olin hämmentynyt ja sanoisinko hieman turta moiosesta esittelystä ja muutenkin se puhelu jätti hieman miettimisen varaa. Laitoin kyllä palautetta asiasta.  Toivoisin tulevani kohdelluksi aikuisena aikuiselle ja kyllähän nuo tilanteet aiemmin on olleet ihan asiallisia. Sain kyllä vastauksen palautteeseni ja pahoittelut tilanteeesta.

Siskoni kanssa asiasta puhuttuani jäin kuitenkin miettimään, olisiko kyse kuitenkin ollut kuulohäiriöstä? Kaupassa joskus kuulen maksun määrän väärin, mutta olisinko voinut kuulla nyt niin harhaisesti? Ja kun se täti ei ollut ainoa, mikä siinä puhelussa pisti mietteliääksi. Täytyisi kai Kannasta tarkistaa, kuka minulle oli soittanut, niin saisi ehkä jotain viitettä siitä, oliko kyseessä harhakuulo vai uskomatonta mutta totta -töppäys.
---

Edit: 8.11.2016
Kävin kirjautumassa Kantaan ja katsomassa löytyisikö sieltä tietoa soittajasta ja kyllä. Löytyihän sieltä. Lukemani perusteella tulin lopulta johtopäätökseen, että olin tainnut sittenkin kuulla väärin. Henkilön nimi ja kuulemani sana ovat niin lähellä toisiaan. Kyllä nyt nolottaa. Toisaalta pitäisi kai pyytää että pääsisi kuulotutkimuksiin, sillä esimerkiksi kaupassa kuulen useasti ostosten summan väärin.