Elämää mukavuusalueen ulkopuolella!

Puoli vuotta ollut yhtä antibioottikierrettä. Nyt ollaan estolääkityksellä seuraavat puoli vuotta. Ääh! Ei yhtään olisi väliksi. Olen niin kurkkua myöten täynnä antibiootteja ja karpalomehukin alkaa tulla korvista ulos. Olen vähän miettinyt, onko vastustuskykyni jotenkin heikentynyt viime aikoina, kun ei tällaista ruljanssia ole ikinä ennen ollut.

Verenpainekin kohosi taannoin huimiin lukemiin, 105/170, olo kehno. Sitä mentiin sitten ambulanssilla taas kerran päivystykseen, mutta eihän  ne tuota noteeranneet, vaikka ambulanssihenkilöstön mittaus oli 120/180. No, ei muuta, kuin antibiootin annostuksen korotus muutamaksi päiväksi.

Kurja on kelikin ollut. Ehkä se kaksinkertainen asiointikävely, ensin ruokaostoksilla ja sitten apteekissa, kun sääkin oli mitä oli, teki olon heikoksi.

Ei sillä, kyllä minulla on ollut vaivaa ja kremppaa vähän muutenkin, jalkavaivoja ja nuljahteleva olkapää, jonka takia on vaikea löytää hyvää asentoa öisin. Lääkärinaika tilattu noiden takia loppukuuhun. 

Siis vähäsen on oltu mukavuusalueen ulkopuolella viime aikoina. Jotain tarttis apuja löytää, saada taas se hyvä normiolo ja mieluiten ihan loppuelämäksi.

j.k.Mitä tuohon picassomaiseen voileipäprofiiliin tulee, niin eikös ole aika veikeää taidetta, mitä voileivän puraisu joskus saa aikaan. Tällaiset pienet elämänihmeellisyydet saavat kummasti hymyn aikaan.

Kuinka voikaan olla niin reporanka olo!

Kävin eilen ensimmäistä kertaan moniin vuosiin yksityisesti fysikaalisessa hoidossa, mikä lähinnä tarkaoitti hierontaa ja faskiakäsittelyä. Olihan se rentouttavaa. Tunnin hieronnan jälkeen olo oli keveä. Mutta - mikäs onkaan, kun nyt on niin reporanka olo,että ei jaksa ryhtyä mihinkään. Mittasin uteliaisuuttani verenpaineen, mikä oli puolimakuuasennossa124/87, pulssi 66. Tuo pulssi minua hämmästytti, sillä  minun pulssitasoksi  se oli huiman alhainen, tavallisesti mun leposyke on sellaista 85-95 luokkaa, parhaimmillaan ehkä hieman alle 80. Tietysti on hyvä, jos pulssi ei ole korkea, mutta ei ole hyvä tällainen reporanka olokaan.

Herää kysymys, onko hieronnalla pulssitasoa alentava vaikutus? Tuo faskiakäsittely oli minulle uutta. Onko siinä ehkä syy vetämättömään oloon?

...

Tämän viikon mieltäkohottaviin kokemuksiin kuului mahtavat taivaan värit tässä yhtenä yönä. Heräsin yöllä ja katselin, kun taivas oli niin hehkuvan punainen, että en sellaista väriä ole  ilmoisna aikoina nähnyt. Täytyi ottaa kamera ja napsia muutama kuva tilanteesta. En tiedä, josko kyse oli auringonnoususta vai -laskusta. Näin yöttömän yön aikaan sitä kai on vaikea määritellä.

Verennpaineen heittelyä!

Kuten aiemmin kirjoitin on verenpaineeni olleet vähän liian korkeita ja kolesterolitkin korkealla. Kävin sitten asian tiimoilta lääkärin juttusilla. Onneksi hoitosuhde siihen "luottolääkäriini"  voi jatkua. Sovimme hänen kanssaan, että yritän saada tuon kolesterolin ruokavaliolla kuriin. Se tarkoittaa, että vähempi rasvaa tai ainakin niitä hyviä rasvoja. Voin vaihdoin takaisin kasvirasvaan ja laitan sitä nyt vähempi leivän päälle. Tosin minun on hieman vaikea uskoa, että kolesterolinnousu johtuisi pelkästään voista. Tiedepiireissäkin asiasta ollaan kahta mieltä. No niin tai näin, niin kevyemmin syöminen ei ole pahasta. 

Mitä tulee korkeisiin verenpaineisiin niin sen suhteen otettiin verenpaineen vuorokausirekisteröinti. Mansetti oli käsivarressa ja vyötäröllä kantolaukku, jossa mittari tallensi painee vuorokauden ajan. Johto kiersi niskan takaa. Ei mitenkään miellyttävä olotila - voin sanoa. Olin helpottunut, kun yö oli ohitse (onneksi sentään sain välillä nukahdettuakin ja näin jopa uniakin huolimatta aika-ajottaisesta puristuksesta käsivarressa). Mittari mittasi verenpaineeni aina puolen tunnin välein päiväaikaan ja tunnin välein yöllä. Välillä, kun mansetti alkoi täyttyä niin en voinut olla hätkähtämättä. Mielenkiintoista, mutta ei toidellakaan niin miellyttävää. 

Palautin mittarin takaisin ja yllätyin iloisesti, kun sain tulosteen tutkimuksesta itsellenikin. Mikä minut yllätti oli se, että verenpaineeni olivat suhteellisen matalia tässä mittauksessa. Alimmillaan verenpaineeni oli niinkin matalat kuin 78/55. Olen kyllä huomannut, että yläpaineeni ovat olleet matalammat sen lääkekokeilun jälkeen. 

HIeman ristiriitaiselta tuon tuloksen koen,  kun kuitenkin menin lääkäriin alunperin korkeiden alapaineiden takia ja kyllähän se alapaine toisinaan nousee sadan hujakoille tai hieman yli.Tänä aamunakin se omalla mittarilla mitattuna oli 123/100.  Miten sitä verenpainetta nyt sitten hoitaa, kun mataliin verenpaineisiin kehoitetaan syömään suolaa ja jos on korkea verenpaine niin sitten vähentämään suolaa. 

Nyt sitten odotellaan, mitä mieltä kardiologian erikoislääkäri on tuosta rekisteröinnistä. Siitä pitäisi tulla lausunto kotiin. Sydänfilmikin minusta taannoin otettiin ja muutama verikoe. Tuloksia en ole niistä kysynyt. Katson tilannetta sitten, kun saan tuon kardiologin lausunnon.

---

Pyysin sillä lääkärikäynnillä myös fysioterapialähetteen. Nyt olen sitten käynyt kaksi kertaa yksityisesti ja kyllä se tuntuukin ihalta. Lasku vain niiden KELA-korvausten jälkeenkin karvastelee maksettaessa. Täytyy kai pikkuhiljaa alkaa säästää sitäkin varten. Minulla menee niskahartiaseutu niin äkkiä juntturaan, että tarvitsisin oikeastaan ihan jatkuvaa ympärivuotista hierontaa siihen. Omat keinot asiaan vaikuttamiseen on todella vähäiset. No, apu vse on vähäkin apu.

....

Syksy on tullut ja ilmat viilenneet. Nyt paistaa aurinko ja kultaa koivut. Pakkastakin ilmassa. Saa nähdä, milloin sataa lunta? Vielä ei olisi talvesta väliä.

Uskaltaa - ei uskalla!

On ollut vähän huono olo viime aikoina, huimausta ja erilaisia tuntemuksia, kuten tikkuilua jalkaterässä ja silmäluomessa. Välillä on kuin joku puraisisi jalasta oikein kunnolla tai kuin muurahaisia kulkisi iholla. Toinen silmäluomi on aika ajoin tuntunut omituiselta. Olen miettinyt ja pohtinut, pitäisiköhän tästä tllata lääkärinaikaa? Ongelma vain on se, että tuttu, turvallinen lääkärini, johon luotin ja jonka tiesin paneutuvan asioihin on siirtynyt toisiin tehtäviin ja edessä olisi taas uuden hyvän lääkärin löytäminen, eikä se ole mikään helppo tehtävä, kun kyseessä on paikallinen terveyskeskus ja itsellä kaksi harvinaista tekijää hämmentämässä asioita. 

Olisin varmasti jäänyt pohtimaan asiaa edelleenkin, jos ei verenpaineeni olisi pompahtanut hieman liian korkeaksi. Alapaine useamman kerran yli sadan ja hutero olo sai  minut lopulta soittamaan ja sainkin ajan soittoa seuraavalle aamulle. 

Se yö sitä aamua vasten oli aivan hirveä. Ei oikein saanut nukuttua, ja heräsin aamuyöstä nukahtaakseni hetkeksi uudelleen. En oikein osaa kuvata tunnelmia tuona yönä. Lieneekö lääkärikäynti vaikuttanut vai kivut ja yleinen  huonovointisuus, mene ja tiedä, mutta yö oli pitkään aikaan pahin mahdollinen. 

Ja mikä oli lopputulos? Aamulla menin lääkäriin. Kerroin oireista. Lääkäri teki yleisen neurologisen statuksen, mutta sanoi sitten, että ei oikein keksi yhdistävää tekijää oireilleni. Huimauksen oletti johtuvan niskasta, mikä voi olla mahdollista, koska niska on tosi ongelmallinen, mutta mitään neuvoja ja apuja ei tähän antanut.

Verenpaineeseen sen sijaan kiinnitti huomiota ja määräisi lääkityksen. Sivuvaikutuksista kysyessä mainitsi sen yleisimmän - yskän, jonka pitäisi mennä ohitse kuuukauden käytön jälkeen.

Oletin, että määräisi saman tien joitain verikokeita, kun edellisistä on jo aikaa, mutta ei. Tosin se verenpainelääke vaatii turvallisuuskokeita, joten kirjoitti kuitenkin lähetteen verikokeisiin kuukauden kuluttua.n

No, verenpaineen takiahan sinne menin ensisijaisesti, mutta odoitin kyllä hieman parempaa terveydentilan tutkimista muutoinkin kuin noiden ihotuntemusten ja verenpaineen osalta, mutta ei. 

Nyt sitten olen miettinyt tuon verenpainelääkityksen aloittamista. Minulla on se  tapa, että ennen kuin aloitan mitään lääkettä, luen tarkkaan, mitä se sisältää ja mitkä on sivuvaikutukset ja pohdin hyöty-haitta -suhdetta ja todennäköisyyttä, että juuri minä saisin tuon tai tuon haittavaikutuksen tai jonkin ennen mainitsemattoman reaktion. 

Tämän kyseisen verenpainelääkkeen haittavaikutuslista oli pitkä ja sisälsi sellaisia seikkoja, jotka todella sai aiempien kokemusten nojalla mietteliääksi, ja tulos oli, että en todellakaan taida uskaltaa  tuota lääkettä aloittaa. Minun kokemuksellani voisi hyvinkin käydä niin, että parin pillerin nieltyäni joudun kuitenkin heittämään loput menemään, eikä minua yhtään innosta ostaa lääkettä, jos on pienikin mahdollisuus, että ne rahat on "harakoille heitettyä". 

Mutta mitä tehdä? Ilmeisesti täytyy vähentää suolankäyttöä. Minulla vain on armoton suolannälkä, mikä sekin on hieman ristiriitaista. Suolaisen syöminen kohentaa vointia, mutta suola on pahaksi verenpaineelle.

Lopulta tässä ei voi kuin käyttää tervettä harkintaa. LIsätä liikuntaa, monipuolistaa sen, minkä pystyy ja ehkä joskus, jossain vaiheessa, jos on tarvis, löytää sellainen lääkitys, jonka uskaltaa aloittaa. Kun ensin löytäisi sellaisen lääkärin, jonka kanssa voisi näitä asioita luottamuksella pohtia ilman, että tulisi väheksytyksi.

Nyt se on melkoinen kysymysmerkki ja kovin herkästi en lääkäriin kyllä lähde. 

Toisaalta, uskaltaako, vai ei uskalla? Sitä pohdin nytkin, kun verenpaine  huitelee lukemissa136/101. Kumpi on suurempi riski, verenpaine vai lääkekokeilu?