Rentoutumista Salomonin solmujen seurassa!

Pitkästä aikaa olen intoutunut virkkaamisesta. Salomoninsolmuilla saan nopeasti aikaan kaunista jälkeä. Rentouttavaa puuhaa, jossa mieli saa levätä ja ajatukset kulkea omia polkujaan.

Sydämentykytyksiä!

Eilen oli niin väsy päivä ja muutenkin teki taas keikauksen. Oli pimeää ja sateista. Nukuin pitkään, join aamukahvia. Siinä ei mitään outoa ja kummallista. Sitten lähdin postittelemaan joulukortteja, käväisin kirpputorilla ja ostin muutaman joulukortin lisää, Kävin kirjakaupassa, josta tein ensimmäisen joululahjaostokseni ja hankin lisäkortteihin joulumerkit. Sitten palasin kirpputorin kautta (oli täytynyt käydä vaihtamassa rahaa pienemmäksi,että saatoin maksaa ostokseni) postittamaan lisäjoulukortit. Oli pieni mäennousu, mutta yllätys oli silti melkoinen, kun aloin kirjoittaa kortteihin osoitteita ja liimailemaan postimerkkejä. Tuli niin kauhea hengenahdistus ja sydän alkoi laukata  tuhatta ja sataa. 

Pitkään aikaan ei ole ollutkaan sellaista oloa. Ei siinä tullut mitään. Keräsin kortit sydän tykyttäen kasaan ja istahdin jakkaralle ja hetken pyysin soittamaan ambulanssin. No, siinä kesti hetken ajan ja tykyttelykin vaimeni, mutta kyllä se aika nopea oli vielä kun tulivat. Lopputulema hetken ambulanssissa istuessa oli kuitenkin, että sydänfilmissä ei ihmeitä, rytmi hieman nopea ja pulssi korkea. Olo kuitenkin sen verran hyvä,että saatoin lähteä kävelemään kotiin, enkähän minä nyt minnekään sairaalaan olisi halunnutkaan. Otin sitten tykytykseen pillerin, ja pistin pitkäkseni, kun pienet kotiinpääsytouhuiluni pistivät taas sydämen hakkaamaan kiivaammin.

Iltapäivä ja ilta menikin sitten hissunkissun. Katselin pari dvd-elokuvaa, josita tuli vain paha mieli.Olin ne nimen perusteella ostanut kirpparilta, mutta toisen jätin jopa kesken, kun oli niin kauheaa repostelua pyhillä arvoilla. 

Että sellainen päivä taas vaihteeksi. Ambulanssihenkilökunta oli kyllä ihan asiallista. Ehlers-Danlosista mainitsin, kun kysyivät perussairauksista. Eipä se sanonut heille mitään. Sanoin,että on harvinainen sidekudossairaus ja selitin, että on geneettinen sidekudokseen vaikuttava juttu. Merkinnäksi paperiin tuli harvinainen, sidekudokseen vaikuttava syndrooma. 

Tänään ei aamu vaikuttanut niin pimeältä kuin eilen. Heräsi jopa hieman aiemmin. Eipä tässä mitään kummempia. Pitäisi jossain vaiheessa, ei ehkä kuitenkaan tänään, viedä ne viimeiset joulukortit postiin. Illalla ne viimein sain kirjoitettua ja merkit niihin lätkäistyä. Ei viiden kortin kirjoittamisessa luulisi niin suurta vaivaa olla. Kävelinköhän minä liian nopeasti se pienen ylämäen? Mene ja tiedä.

Mitä yhteistä on pohjalaasella ja EDS-persoonalla?

Terveiset Helsingin kirjamessuilta 2018. Torstaista lauantaihin kiertelin messuilla ja kyllä oli hulinaa ja vilskettä. Paljon oli mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa, paljon oli myös kestettävää ja jalat kovilla ja kädet --- Niin, se kassien kantaminen, kädet siinä venyvät ja nivelet, vaan oli niitä ilon hetkiäkin - löytämisen iloa. 

Löysin tämän mainion sarjakuvan Plari-lehdestä ja yhtymäkohta yliliikkuvaan, hypermobiiliin, Ehlers-Danlos -oireyhtymän omaavaan henkilöön on ilmeinen.

Jos jotain, niin itseluottamusta Ehler-Danlos -persoonat tarvitsevat - niin se vaan on.  Tämä sarjakuva oli minusta vallan mainio ja elähdyttävä, vaikka EDS-genetiikka ei niinkään viittaa Pohjanmaalle kuin Laatokan-Karjalan suuntaan.

Uupumuksesta ilon hetkiin!

Merkkipäivän kunniaksi järjestin juhlat ystäville ja läheisille. Yksin en niistä olisi selvinnyt, sen verran voimia kuluttava ruljanssi oli. Olen kuitenkin kiitollinen, että  juhlat sujuivat hyvin pienistä kommelluksista huolimatta. Ystävyys on hieno asia.

Perjantaina olin tosi väsynyt raahattuani pöytiä ja tuoleja ja touhuttuani esivalmisteluisssa. Alkoi vähin erin huimata ja piti hidastaa tahtia. Ja suolaista, sitä alkoi tehdä mieli. Lauantaina, jolloin juhlat olivat, olin keittiöllä eikä kumma kyllä ollut niin väsyttävää, kuin edellisenä päivänä, vaikka hommaa riitti ihan kylliksi ennen vieraiden saapumista. Illalla kyllä sitten kaaduin sänkyyn melko väsyneenä kun kaikki oli ohi. Kengät jotka lauantaina olivat olleet jalassa tuntuivat hieman omituisilta, se on ei niin hyviltä.Sunnuntaina ei kovin kummoinen olo, mitä nyt huomasin, että jalkoihin oli taas kertynyt erinäisiä mustelmia.  Tänä aamuna nukuin sitten tosi pitkään, heräsin vasta kymmenen pintaan, että kyllä sitä univelkaa oli kuitenkin kertynyt.

Ensi viikolla olisi Helsingissä kirjamessut, joille olen suunnitellut lähteä. Niin mukavaa, kuin olisikin mennä ja lähteä, kokea ja tehdä, niin sitä tietää, että matkustaminen ei ole enää samalla lailla sujuvaa. Pitää ottaa monta asiaa huomioon. Jotta kuluttavaa ja väsyttävää, uuvuttavaa on tiedossa, vaan toki myös kaiken vaivannäön vastapainona - niin uskon elähdyttävää ja voimaannuttavaakin. Paikalleenkaan ei pitäisi jämähtää.

Apu se on pienikin apu!

Löysin tämän selkähartiatuen kirpputorilta. Koska ei ollut kallis tuote, ajattelin kokeilla, josko siitä olisi apua niskaongelmiin ja kyllähän se hieman tukea antaa ja vetää hartioita taaksepäin, vaikka ei uutuuskunnossa olekaan. Apu se on pienikin apu.

Uupuu se hevonenkin helteellä - saati sitten seepra!

 

Uupuu se hevonenkin helteellä, saati sitten seepra.

Mittari näyttää +28º varjossa. Hiostavaa on ja hellettä. Onneksi ei ihan suoraan aurinko huoneeseen paista, mutta lämmintä riittää, vaikka on ikkuna ja kuistinovikin auki. Täytyisi hankkia tuuletin, mutta isosti ei rahoja ole, eikä sitä nyt tähän hätään ehdi hankkimaankaan. Ei voi kuin olla ja köllötellä. Ei tällaisella helteellä tee juuri mieli syödäkään. Kun vain vettä muistaisi juoda - tuppaa sekin jäämään, kun ei koskaan ole ollut mitään suoranaista janon tunnetta.

Pienne happihyppelyn ostin ja ostin perunalastuja, suolaista vain  teki niin mieleni. Jäätelötuutti täytyi myös saada ja jotain pientä kahvin kanssa. Ne suodatinpussit, jotka oli aamulla mielessä, että täytyy ostaa, vain unohtuivat. No, eiköhän tässä pärjätä.

Televisio on rikki, se olisi nyt kiva olla, kyllähän sitä jotain näkee tietokoneeltakin, mutta kuumuus tekee kiusaa läppärissäkin eikä se ole yhtä jouheva käyttää tähän tarkoitukseen. Kirjojakaan ei jaksa yhtä mittaa lukea, niin mukavaa puuhaa kuin sekin on.

Että tällaista nyt tällä kertaa. Ollaan ja oleillaan, kun ei muuta jaksa.

Pientä päivitystä!

On hieman mennyt aikaa ajatellessa, päivät ohi päivitelless. Kesä kauneimmillaan ja kuumimmillaan. Hellettä on riittänyt. Toiselle se on auvoa, toiselle - no, ehkä ei niin auvoista. 

Talvipakkasilla kaipaa kesän lämpöä, tällaisena uuvuttavan, seisovan helteisenä päivänä kaipaa hieman viilennystä. Onnellisia ne, jotka pääsevät viettämään päivää rantamaille. Minäkin parina päivänä olin niin onnellinen, että pääsin järven ihanaan syleilyyn ja kylläpä se tekikin hyvää. 

Tykkäisin uida enemmänkin, jos mahdollisuuksia olisi, erityisesti näin kesäisin ja nimenomaan järvessä. Uimahalliuinti ei ole läheskään samanveroista.

Talvi on takana ja opiskelutkin toistaiseksi. Syksy meni mukavan kivuttomasti, mutta kevätpuolella, kun on talvi ja luntakin yllin kyllin olikin sitten vähän toista kipujenkin suhteen. Toisaalta opiskeluaika oli kaikista rasittavuuksistaan huolimatta antoisaa ja suunnitelmissa, toiveissa on, että  voisin taas ensi vuonna jatkaa - ihan vain omaksi iloksi ja hyvinvoinniksi. 

Opiskeluaikana opistolla asuessani söin kolmesti päivässä ja monipuolisemmin kuin kotosalla ja laihduin seitsemän kiloa. No, ehkä sitä liikuntaakin tuli hieman enemmän - kävelyaskelia päivän mittaan otettua. Nyt kotona syön vain kerran päivässä enkä niin monipuolisesti ja olen taas alkanut lihoa. Se oli niin helppoa opiskelupaikkakunnalla astua vain valmiiseen pöytään, ei tarvinnut miettiä, mitä laittaa, mitä ostaa ja miten saa ostokset kotiin. Täällä omissa oloissa on ihan toista, sitä laittaa sitä, mikä on helpointa ja minkä helpoiten saa kotiin kannettua.

Kevään mittaan minulla on ollut aika lailla huimausta. Verikokeet olivat ainakin ihan hyvät, kun kesän alussa kävin lääkärissä. Mitä lie suolanpuutetta, niskaongelmia olleet. Onneksi ei nyt ole  ollut vähään aikaan sitä ongelmaa.

Opiskelukevään päätökseksi kävimme kurssilaiset yhdessä keilaamassa. Se oli ihan kivaa. Olisin ottanut kaikkein kevyimmän keilapallon, mutta kuinkas kävikään. Yliojentuvat sormeni jumittuivat reikiin ja ajatellessani, että lentäisin keilapallon mukana pitkin rataa, kun sormet eivät irtoaisikaan pallosta heittäessä sai minut päätymään seuraavaan kokoluokkaan. No, onnistuin minä sitten sen yhden täyskaadon ilokseni heittämään. Vähän mietin, miten keilaaminen mahtaa vaikuttaa olkapäihini, ja käsivarsiini, mutta eivät ne ihmeemmin kipeytyneet, päinvastoin, minusta tuntui, että keilaaminen tekisi hyvää niskaongelmilleni - mene ja tiedä. Ainakaan ei tälle harrastukselle ole juurikaan mahdollisuuksia jatkossa. Ei sillä - kyllä minä sitten myöhemmin huomasin, että minulle oli tullut melkoisen reilu mustelma toisen käden olkavarteen.

Liikuntaa siis tarvitsi saada. Toisaalta jalkakivut laittavat laittavat helteiden lisäksi rajoja. Mitä tässä kevään mittaan myös ihmettelin oli se, että minulta meni kahdet kengät  hajalle ihan parin viikon käytön jälkeen, toiset ihan parissa päivässä. No, eivät ne uusia kenkiä olleet, mutta silti. Tosta noin vain pohjallinen poikki. Olen hieman miettinyt askellustani, sen sisäsyrjäukkovarvaspainotteista kulutuspintaa...

--

Vastapainoksi arjen ongelmille oli tässä taannoin taideleirillä Vilppulan evankelistakodilla. Tämä oli neljäs vuosi, kun kyseinen tapahtuma järjestettiin ja eihän sieltä voi olla pois, jos mahdollisuus on taiteilemaan lähteä. Akvarellimaalausta viitenä päivänä viikossa säiden suosiessa mukavasti.

Minun maalailuni on sellaista haparoivaa etsintää värien käytön ja silmä-käsi -yhteistyön suhteen. Sitä vastoin, että pitäisi miettiä pensselin asentoa suhteessa värin leviämiseen minä annan mennä ja hujautan väriä ja vettä vähän liikaakin. Muutama töherrys sitä sitten meneekin suoraan roskakoriin. Sain minä kuitenkin muutaman ihan mukavanoloisen ja silmää miellyttävän tuloksenkin aikaan. Tässä yksi, joka tosin ei ole parhaimmasta päästä, mutta sopii mielestäni kuvaamaan tätä helteistä olotilaa. Maalaaminen ja askarteeleminen, käsillä tekeminen on kyllä todella hyvää terapiaa.

No, eipä tässä tämän kummempia, mukavaa kesän jatkoa vaan kaikille ja hyvää mieltä ja oloa. Nautitaan ja lepäillään!