Lauantai 1. päivä huhtikuuta - Aprillipäivä. Pitkästä aikaa sain mahdollisuuden vertaistukitapaamiseen. Linja-autossa köröteltiin aamusella kohden Tamperetta ja Sampolan kirjaston neuvotteluhuonetta. Olin hieman tutkistellut Tampereen karttaa, että missä päin Tamperetta se mahtaneekaan sijaita ja pitäisikö ottaa taksi vai voisiko jäädä sopivalla pysäkillä pois ja olihan siinä lähellä pikalinjapysäkki - Kalevan kirkon lähellä. Bussista ulos astuessa oli pysäkillä onneksi ihmisiä, joilta kysyä neuvoa mihin suuntaan tässä pitäisi lähteä tallustamaan, kun ei ollut ihan suunnasta selvillä vieraspaikkakuntalainen ja siinähän se rakennus oli ihan näköetäisyydellä.Vaan ilma ei ollut niin lämmin, hieman tihuutti. Montaa sataa metriä ei tarvinnut kävellä, vaan voimille se silti otti ihan tarpeeksi, se kävely. Suurikin se Sampola oli, kun lopulta pihalle saavuin. Mistähän täältä nyt sitten löytäisi oikean huoneen? Vahtimestarilta vain neuvoa kysymään ja löytyihän se vaksin ystävällisellä avustuksella. Reilu kymmenkunta meitä - hypermobiileja, yliliikkuvia edsikkoja, tietoa tukea etsiviä, kaipaavia - vähin erin kokoontui, ei niin tilavaan huoneeseen, mutta sopu sijaa antoi.
Parituntiseen vertaistukitapaamisen aluksi oli esitelmä Celia-kirjastosta, eli mahdollisuudesta sukeltaa kirjojen maailmaan kuuntelemalla kirjoja. Kirjasto on tarkoitettu kaikille, joilla lukeminen perinteisesti on tavalla tai toisella rajoittunutta. Kyllähän se minullakin on hieman vaikeutunut silmien takia eikä kirjan piteleminenkään käsissä aina niin helppoa ole, mutta toistaiseksi ainakin voin ilokseni lukea ihan fyysistä kirjaa. On kuitenkin hyvä, että tällaisia palveluja on tarjolla. Sampolan kirjaston virkailija esitteli myös joukon kirjoja, jotka tavalla tai toisella käsittelivät terveyttä tai näkymätöntä sairautta. Itse kiinnostuin muutamista kirjoista, joita tosin en Sampolan kirjastosta voinut lainata, mutta voihan niitä kysyä vaikka kirjastoautolla kaukolainaksi, jos ei omasta kirjastosta löydy tai katsella, jos löytäisi vaikka antikvariliikkeestä, jos omaksi kiinnostaa hankkia.
Loppuaika sitten kuluikin, kun Kajen opastuksella käytiin läpi EDS:n ja HSD:n uusia kriteerejä. Se, kuinka kauan kestää että Suomen lääkärit, jotka ovat tähänkin asti suhtautuneet hieman nihkeästi yliliikkuvien ongelmiin omaksuvat uudet kriteerit tai yleensä paneutuvat myös meidän ongelmiin, jotka vaihtelevat tyypistä ja henkilöstä riippuen hyvinkin moninaisesti. SEDY:n sivuilta löytyy koostetta.
Ehkä pari tuntia tietopuolista vertaistukea ei ollut ihan sitä, mitä itse eniten kaipasin. Ei se toki hukkaan kulutettua aikaakaan ollut, mutta siihen vaivaan ja aikaan nähden, jota koin köryytellessäni bussissa ja junassa (paluumatka) odotin jotain enemmän. Mitä se olisi voinut olla - vaikea sanoa, jotain, josta olisin kostunut enempi, nyt aiheet olivat aika lailla tuttua jo ennestään. Ei silti, ihan mukava se oli välillä päästä näkemään muutakin kuin tuttuja kulmia.
Junaa odotellessa pistäydyin, kun muistin, että sellainenkin paikka rautatieasemalla on, Punnitse ja Säästä -pisteessä ostamasa jotain pientä maustetta arjen ruokavalioon. Mukaan lähti pieni pussillinen ruokosokeria, kuivattuja hedelmiä ja omenamehulla (olihan se omenamehua, niin minä ainakin luin) kostutettuja karpaloita. Njam! Jos olisi rahaa kuin roskaa niin ihan tuon myymälän takia tykkäisin pistäytyä Tampereella uudestaankin.
Väsyttävä mutta ihan mukava Aprillipäivä siis lopputulemana. Tässä vielä kiitokset ystävälliselle vertaiselle, joka tarjosi autokyydin Sampolasta rautatieasemalle. Ilman sitä olisin ollut ihmeissäni, miten selvitä kotia.
Valoisaa kevättä! Kaipa ne ilmatkin tästä vielä lämpenevät, vaikka tällä hetkellä, ainakin täällä päin on sen verran kylmä, että asoinnit kaupungilla jää toiseen päivään.
