Kuinka voikaan olla niin reporanka olo!

Kävin eilen ensimmäistä kertaan moniin vuosiin yksityisesti fysikaalisessa hoidossa, mikä lähinnä tarkaoitti hierontaa ja faskiakäsittelyä. Olihan se rentouttavaa. Tunnin hieronnan jälkeen olo oli keveä. Mutta - mikäs onkaan, kun nyt on niin reporanka olo,että ei jaksa ryhtyä mihinkään. Mittasin uteliaisuuttani verenpaineen, mikä oli puolimakuuasennossa124/87, pulssi 66. Tuo pulssi minua hämmästytti, sillä  minun pulssitasoksi  se oli huiman alhainen, tavallisesti mun leposyke on sellaista 85-95 luokkaa, parhaimmillaan ehkä hieman alle 80. Tietysti on hyvä, jos pulssi ei ole korkea, mutta ei ole hyvä tällainen reporanka olokaan.

Herää kysymys, onko hieronnalla pulssitasoa alentava vaikutus? Tuo faskiakäsittely oli minulle uutta. Onko siinä ehkä syy vetämättömään oloon?

...

Tämän viikon mieltäkohottaviin kokemuksiin kuului mahtavat taivaan värit tässä yhtenä yönä. Heräsin yöllä ja katselin, kun taivas oli niin hehkuvan punainen, että en sellaista väriä ole  ilmoisna aikoina nähnyt. Täytyi ottaa kamera ja napsia muutama kuva tilanteesta. En tiedä, josko kyse oli auringonnoususta vai -laskusta. Näin yöttömän yön aikaan sitä kai on vaikea määritellä.

No, huh, olipa torireissu!

Aamuauringon ihanasti lämmittäen ja kirkastaen maiseman lähdin ostamaan evästä viikonlopuksi. Jonkin matkaa käveltyäni alkoi jokin vaatteissani hiertää ja yritin saada vaatetta vähän aseteltua. Käsivarren taaksepäin kierto samalla  kun käänsi kehoa aiheutti niin rajun kipuaallon, että ei mitään rajaa. Kipuaalto levisi lapaluusta vasempaan kainaloon ja sydänalaan. Yritin jatkaa matkaa, mutta kävelystä ei tullut mitään. Ei kertakaikkiaan. Tästä ei tule mitään, ajattelin. Pohdin, pitäisikö lähteä kotiin, sinne asti selviäminen tuntui vain mahdottomalta. Istahtaisinko tuohon ruohikolle puun alle?

Jotenkin sain itseni kivun kourissa muutaman kymmenen metrin päässä olevalle tuolille istumaan. Otin puhelimen ja soitin 112:een.  Liikenteen melu oli vain niin kovaa, että en kuullut juuri mitään. Kaiken lisäksi kipu alkoikin siinä istuessa laantua. Seltin sitten tilanteen parhaani mukaan, että ajattelin todella tarvitsevani apua, mutta kipu menikin ohi. Soittaisin uudelleen, jos olisi tarpeen, mutta noloksi minä itseni tunsin. 

Se kipuaalto vain oli niin kertakaikkisen raju. Enkä tiedä oliko se lihasrevähdys vai menikö minulta nivel hetkeksi pois paikaltaan!!! Liike, jonka tein ei ollut mitenkään raju, ihan normiliike. Mutta se kipu ei ollut mitään normikipua. Sellaista ei tosiaankaan haluaisi kokea uudelleen eikä toivo kenellekään.

Selvisin sitten ostoksille niin että viikonlopun ruokahuolet väistyivät. 

Mitä tulee tuohon kipuaaltoon niin hieman ehkä on aavistuksenomaisia jälkikaikuja kehossa. Täytynee nyt ottaa levollisesti eikä tehdä mitään taaksetaivutuksia tai kiertoliikkeitä.