On se kumma, miten voi olla niin vaikeaa tehdä asiansa ymmärretyksi! Kävin taannoin siis lääkärissä ja sain lähetteen jalan ultraäänikuvaukseen toteamuksella, etttä ei "siinä kyllä todennäköisesti mitään erityistä ole", mutta laitetaan nyt, kun asia huolestuttaa. No, jos ei nyt huolestuta, niin mietityttää kuitenkin ja kyllähän se tästä kuvastakin näkee, että vasemmassa jalassa on jotain erikoista verrattuna oikeaan paitsi nuo mustelmat, jotka sain viime viikolla ihan vain rasituksessa, kun kiipesin päivittäin korkeita ja jyrkkiä portaita.
Tosin puhuin lääkärikäynnillä vain nilkan/säären ulkolaidan madaltumasta, mutta tuossa kuvassa kyllä näkyy selkeästi myös sisälaidan madaltumaa ja lisäksi tuossa edessä tuntuu selkeästi kumma kolo, kun sormella painaa ja vetää ihoa pitkin.
Lääkäri lupasi soittaa minulle tutustuttaan taustatietoihin, mutta hän on nyt lomalla ja en tiedä, milloin ja jos hän soittaa. Jossain vaiheessa tuosta jalasta täytyy kyllä puhua uudelleen.
Ultraäänikuvaus on ensi maanantaina. En tiedä voiko silloin puhua kuvaavalle rtg-lääkärille tuosta laajemmin, hehän toimivat lähetteen mukaan, joka nyt taitaa kohdistua tuohon ulkolaitaan. No, katsotaan ja tuumitaan. Vielä jalat kantavat, mutta joskus kävely on yhtä tuskaa ja voimien katoamista.
Sain myös lähetteen fysioterapiaan pakaralihasten venytysharjoitteita saamaan ja tulihan niitä. Tässä yksi esimerkki helpoimmasta harjoitteesta jota voi hyvin tehdä myös tietokoneen äärellä odottaessaan esim. sähköpostien latautumista tms. - niin sanotusti taukojumppana. Ei minua nyt todellakaan pakarat vaivaa, mutta hyvähän näitä on tehdä - ei siinä mitään.
Viime viikolla oli taideleirillä oppimassa vesivärimaalauksen hienouksia. Oli rentoa ja mukavaa yhdessäoloa ja luovuuden virtaa niiden rasittavien rappujen vastapainona. Olisin ehkä voinut toivoa huonetta ilman kiipeilyä, mutta kävihän se kuntoilustakin. En halunnut suurennella asioita. Pilvistä ja sateista oli, joten maalasimme sisällä eikä uimisestakaan tullut mitään. Perjantaina sitten, kun leiri päättyi, niin aurinko tuli esiin ja minäkin heitin talviturkin menemään. Tosin se taisi mennä heti uudelleen päälle, kun niitä uimailmoja ja mahdollisuuksia ei taida nyt pahemmin olla. Uiminen on kuitenkin ainoa keino, millä jotenkin pystyn rentouttamaan olemustani. Uimahalliin on vaikea mennä, kallista touhua. Kesä ja järvet on siis parasta aikaa tässäkin suhteessa. No, voihan sitä aina mennä suihkuun - rentouttaahan sekin.
Mukavaaa kesän jatkoa itse kullenkin toivottelen.
