Itse vain olen huomannut, että vuosi vuodelta se vain on kamalampaa istua siihen tuoliin, mutta minkäs teet, kun hampaat on kuin "hulttiomen klapit", kuten sanonta jostain päin suomea kuuluu.
Ei sillä, kyllä minulla vielä omat hampaat on tallella, ei siinä mitään, mutta niitä reikiä ei ole nolla, vaan monta. Taas on tiedossa kamala hammaslääkärin lasku ja monta kamalaa puudutusta tiedossa.
Eipä se puudutus kuitenkaan kamalinta ole, kamalinta on se yltyvä kipu, mikä rankaan kohdistuu, kun makaa siinä tuolissa, ilman niskatyynyä en istuisi siinä paikallani sekuntiakaan. Olen myös huomannut, että käsien kanssa on ongelmia, kun ei tiedä, miten niitä pitäisi, tuppaavat puutumaan.
Että tällaista tällä kertaa, pidetäänpä hampaistamme huolta parhaamme mukaan, vaikka se välillä vaikeata olisikin.
----
EDIT: EDS-potilaan hammasongelmista voi lukea Hammaslääkärilehti 7/2005:stä.
