Sattuipa kerran kesällä matkustaessani
linja-autolla Tampereen seudulla. Astuin linja-autoon matkatakseni
kohteesta A kohteeseen B. Jäin seisomaan paikalleni maksaakseni matkan.
Kun olin saanut maksuasian järjestykseen käännyin siirtyäkseni istumaan,
vaan kuinkas kävikään. Olin kompastua ja lentää mukkelis makkelis, Oli
todellakin hyvä, että en lentänyt pitkin pituuttani, vaan selvisin
joten kuten penkilleni. Tuossa tilanteessa, kun seisoo ihan tomerasti
paikallaan ja sitten lähtee kävelemään, niin onhan se aika merkillistä,
että ei tiedä, missä asennossa jalat ovat, kun seisoo?
Miettiessäni näin jälkeenpäin, mitä tapahtui ja miksi olen päätynyt siihen, että kyseessä täytyi olla asentotunnon häviäminen.Tosin
en muutoinkaan osaa tilannetta selittää. Eräs Ehlers-Danlosiin liittyvä
ongelma nimittäin on asentotunnon katoaminen tai yleensä häiriöt
asentotunnon kanssa. Asentotunnolla tarkoitetaan aistimusta kehon tai
sen jäsenten asennosta ja nämä perustuvat jänteiden ja nivelpussien
reseptorien toimintaan.
Kyseinen tapahtuma kesäisellä
linja-autoreissulla ei ole ainoa tapaus kohdallani, joka mietityttää.
Vuosia sitten, kun olin vielä töissä sattui , että kävellessäni pitkin
käytäviä hävisi jaloista äkkiä "tolkku", hoipertelin siksakkia ja pysyin
hädin tuskin pystyssä. Onneksi ei kukaan nähnyt tilannetta, sillä ties,
mitä olisivat ajatelleet. Menin sitten EA: han ja ottivat
lannerankakuvat, mutta eihän niissä mitään näkynyt ja se siitä.
Tuon kesäisen tapauksen jälkeen oli
polveni jonkin aikaa arka, joten ilmeisesti olin sen kompuroidessani
jotenkin lunksauttanut. Joskus se nimittäin saattaa taipua ihan
omituisesti, tunne on vähintäänkin sellainen, että polvi taipuu väärään
suuntaan. Onneksi vielä kuitenkin pystyn liikkumaan omin jaloin, eli ei niin huonoa, että ei jotain hyvääkin.
Syksyn
sateita ja koleaa on, mutta yritetään kuitenkin nauttia niistä
myönteisistä asioista, hehkuvina liekehtivistä lehtipuista esimerkiksi
ja siitä, että aina voi kääriytyä lämpimään peitteeseen, nauttia
kupillisen kahvia (tai teetä) ja lukea vaikkapa hyvän kirjan.
Hyviä syyspäiviä siis toivottelen
