Sattuipa kerran linja-autossa!

Sattuipa kerran kesällä matkustaessani linja-autolla Tampereen seudulla. Astuin  linja-autoon matkatakseni kohteesta A kohteeseen B. Jäin seisomaan paikalleni maksaakseni matkan. Kun olin saanut maksuasian järjestykseen käännyin siirtyäkseni istumaan, vaan kuinkas kävikään. Olin kompastua ja lentää mukkelis makkelis,  Oli todellakin hyvä, että en lentänyt pitkin pituuttani, vaan selvisin joten kuten penkilleni. Tuossa tilanteessa, kun seisoo ihan tomerasti paikallaan ja sitten lähtee kävelemään, niin onhan se aika merkillistä, että ei tiedä, missä asennossa jalat ovat, kun seisoo?  

Miettiessäni näin jälkeenpäin, mitä tapahtui ja miksi olen päätynyt siihen, että kyseessä täytyi olla asentotunnon häviäminen.Tosin en muutoinkaan osaa tilannetta selittää. Eräs Ehlers-Danlosiin liittyvä ongelma nimittäin on asentotunnon katoaminen tai yleensä häiriöt asentotunnon kanssa.  Asentotunnolla tarkoitetaan aistimusta  kehon tai sen jäsenten asennosta ja nämä perustuvat jänteiden ja nivelpussien reseptorien toimintaan.

Kyseinen tapahtuma kesäisellä linja-autoreissulla ei ole ainoa tapaus kohdallani, joka mietityttää. Vuosia sitten, kun olin vielä töissä sattui , että kävellessäni pitkin käytäviä hävisi jaloista äkkiä "tolkku", hoipertelin siksakkia ja pysyin hädin tuskin pystyssä. Onneksi ei kukaan nähnyt tilannetta, sillä ties, mitä olisivat ajatelleet. Menin sitten EA: han ja ottivat lannerankakuvat, mutta eihän niissä mitään näkynyt ja se siitä. 

Tuon kesäisen tapauksen jälkeen oli polveni jonkin aikaa arka, joten ilmeisesti olin sen kompuroidessani jotenkin lunksauttanut. Joskus se nimittäin saattaa taipua ihan omituisesti, tunne on vähintäänkin sellainen, että polvi taipuu väärään suuntaan. Onneksi vielä kuitenkin pystyn liikkumaan omin jaloin, eli ei niin huonoa, että ei jotain hyvääkin. 

Syksyn sateita ja koleaa on, mutta yritetään kuitenkin nauttia niistä myönteisistä asioista, hehkuvina liekehtivistä lehtipuista esimerkiksi ja siitä, että aina voi kääriytyä lämpimään peitteeseen, nauttia kupillisen kahvia (tai teetä) ja lukea vaikkapa hyvän kirjan.

Hyviä syyspäiviä siis toivottelen