Pientä päivitystä!

On hieman mennyt aikaa ajatellessa, päivät ohi päivitelless. Kesä kauneimmillaan ja kuumimmillaan. Hellettä on riittänyt. Toiselle se on auvoa, toiselle - no, ehkä ei niin auvoista. 

Talvipakkasilla kaipaa kesän lämpöä, tällaisena uuvuttavan, seisovan helteisenä päivänä kaipaa hieman viilennystä. Onnellisia ne, jotka pääsevät viettämään päivää rantamaille. Minäkin parina päivänä olin niin onnellinen, että pääsin järven ihanaan syleilyyn ja kylläpä se tekikin hyvää. 

Tykkäisin uida enemmänkin, jos mahdollisuuksia olisi, erityisesti näin kesäisin ja nimenomaan järvessä. Uimahalliuinti ei ole läheskään samanveroista.

Talvi on takana ja opiskelutkin toistaiseksi. Syksy meni mukavan kivuttomasti, mutta kevätpuolella, kun on talvi ja luntakin yllin kyllin olikin sitten vähän toista kipujenkin suhteen. Toisaalta opiskeluaika oli kaikista rasittavuuksistaan huolimatta antoisaa ja suunnitelmissa, toiveissa on, että  voisin taas ensi vuonna jatkaa - ihan vain omaksi iloksi ja hyvinvoinniksi. 

Opiskeluaikana opistolla asuessani söin kolmesti päivässä ja monipuolisemmin kuin kotosalla ja laihduin seitsemän kiloa. No, ehkä sitä liikuntaakin tuli hieman enemmän - kävelyaskelia päivän mittaan otettua. Nyt kotona syön vain kerran päivässä enkä niin monipuolisesti ja olen taas alkanut lihoa. Se oli niin helppoa opiskelupaikkakunnalla astua vain valmiiseen pöytään, ei tarvinnut miettiä, mitä laittaa, mitä ostaa ja miten saa ostokset kotiin. Täällä omissa oloissa on ihan toista, sitä laittaa sitä, mikä on helpointa ja minkä helpoiten saa kotiin kannettua.

Kevään mittaan minulla on ollut aika lailla huimausta. Verikokeet olivat ainakin ihan hyvät, kun kesän alussa kävin lääkärissä. Mitä lie suolanpuutetta, niskaongelmia olleet. Onneksi ei nyt ole  ollut vähään aikaan sitä ongelmaa.

Opiskelukevään päätökseksi kävimme kurssilaiset yhdessä keilaamassa. Se oli ihan kivaa. Olisin ottanut kaikkein kevyimmän keilapallon, mutta kuinkas kävikään. Yliojentuvat sormeni jumittuivat reikiin ja ajatellessani, että lentäisin keilapallon mukana pitkin rataa, kun sormet eivät irtoaisikaan pallosta heittäessä sai minut päätymään seuraavaan kokoluokkaan. No, onnistuin minä sitten sen yhden täyskaadon ilokseni heittämään. Vähän mietin, miten keilaaminen mahtaa vaikuttaa olkapäihini, ja käsivarsiini, mutta eivät ne ihmeemmin kipeytyneet, päinvastoin, minusta tuntui, että keilaaminen tekisi hyvää niskaongelmilleni - mene ja tiedä. Ainakaan ei tälle harrastukselle ole juurikaan mahdollisuuksia jatkossa. Ei sillä - kyllä minä sitten myöhemmin huomasin, että minulle oli tullut melkoisen reilu mustelma toisen käden olkavarteen.

Liikuntaa siis tarvitsi saada. Toisaalta jalkakivut laittavat laittavat helteiden lisäksi rajoja. Mitä tässä kevään mittaan myös ihmettelin oli se, että minulta meni kahdet kengät  hajalle ihan parin viikon käytön jälkeen, toiset ihan parissa päivässä. No, eivät ne uusia kenkiä olleet, mutta silti. Tosta noin vain pohjallinen poikki. Olen hieman miettinyt askellustani, sen sisäsyrjäukkovarvaspainotteista kulutuspintaa...

--

Vastapainoksi arjen ongelmille oli tässä taannoin taideleirillä Vilppulan evankelistakodilla. Tämä oli neljäs vuosi, kun kyseinen tapahtuma järjestettiin ja eihän sieltä voi olla pois, jos mahdollisuus on taiteilemaan lähteä. Akvarellimaalausta viitenä päivänä viikossa säiden suosiessa mukavasti.

Minun maalailuni on sellaista haparoivaa etsintää värien käytön ja silmä-käsi -yhteistyön suhteen. Sitä vastoin, että pitäisi miettiä pensselin asentoa suhteessa värin leviämiseen minä annan mennä ja hujautan väriä ja vettä vähän liikaakin. Muutama töherrys sitä sitten meneekin suoraan roskakoriin. Sain minä kuitenkin muutaman ihan mukavanoloisen ja silmää miellyttävän tuloksenkin aikaan. Tässä yksi, joka tosin ei ole parhaimmasta päästä, mutta sopii mielestäni kuvaamaan tätä helteistä olotilaa. Maalaaminen ja askarteeleminen, käsillä tekeminen on kyllä todella hyvää terapiaa.

No, eipä tässä tämän kummempia, mukavaa kesän jatkoa vaan kaikille ja hyvää mieltä ja oloa. Nautitaan ja lepäillään!