Uuden Vuoden aattona!

Niin kuin lumi sulaaa lämmössä päivän

tai putoaa pois harteilta puiden

kun tuuli sitä ravistelee

niin vierivät  päivät

kunnes ne tulevat päätökseen.

Ja aika kulkee kulkuaan

ja tulee uusi päivä ja uudet vuodet.

Uudet säät ja uudet tuulet.

Tämä syksy on mennyt opiskellessa omaksi iloksi ja hyvinvoinniksi. Aika elokuulta joulukuulle on mennyt äkkiä ja sutjakkaasti. No, yhden viikon olin kipeänä, tuli antibiootttikuuria ja ongelmia niiden kanssa, mutta muuten - syksy on ollut todellakin antoisa ja erinomaisen hieno.

Opiskelusta sen verran, että se on tuonut toki omat haasteensa. Otetaan esimerkiksi se,että on joutunut muutamiakin esseitä kirjoittamaan ja niitä varten plaraamaan erinäisiä kirjoja, pohtimaan ja miettimään, mikä on oleellista ja minkä näkökannan tähän nyt ottaisi. Olen huomannut, että minussa on aimo annos kilpailuhenkisyyttä (vaikka eihän tässä nyt kilpailemisesta ole kyse) ja erittäinkin minä olen täydellisyyden tavoittelija. No, esseet ja muut tehtävät ovat menneet keskinkertaisen hyvin, välillä hieman odotusten alle ja välillä vähän paremmin. Voin siis olla taytyväinen siihen, että aika ajoin esiintyvistä muistikatkoksista ja 'lyhytsuiluista' huolimatta en ole tehnyt itseäni naurunalaiseksi lähtiessäni tähän hommaan. 

Näkemyksiä ja ajattelutapaa on myös ravisteltu. Kuinka paljon ne on muuttuneet on taas asia erikseen. 

Mikä yllätti minut myönteisesti syyskauden päätteyssä oli se, että olen laihtunut neljä kiloa. Näin yksin eläjänä olen yleensä syönyt vain kerran päivässä, Aamulla juon kahvia ja sen kanssa Digestiven tai vastaavan. Päivällä voin juoda kahvia tai teetä ja ottaa voileivän tai jotain hyvää. Syksyn aikana opistolla ollessa olen syönyt kahdesti päivässä plus aamupalan (paitsi viikonloppuisin), eli paljon enemmän ja ehkä monipuolisemmin. Siksi tuo laihtuminen yllättikin. Tosin mietin päivän aikana otettuja askelia. Ehkä niitä on syksyn aikana tullut enemmän, koska on joutunut siirtymään eri tiloista ja rakennuksesta toiseen. Kotioloissa ei ehkä tule  liikuttua yhtä paljon - en tiedä.

Niin tai näin, niin huomasin, että voin paljon paremmin opistolla ollessani kuin täällä omalla kämpälläni ja omalla seudullani. Kipujakaan ei ole ollut ihan yhtä paljon. Lomillakin, kun on lähtenyt kaupoille niin on huomannut että kävely on ihan erilaista ja varovaisempaa ja uuvuttavampaa. Kummalista - eikö vain!? Ehkä se on se, että opistolla ei ole tarvinnut miettiä ostoksia, ottanut vain vastaan. Stressittömämpääkö? Sitä en tiedä, sillä kyllä opistollakin omat stressitekijänsä on. Miten saa rahat riittämään ja niin päin pois. Sinänsä on mielenkiintoista miettiä, onko paikkakunnilla ja maasto-olosuhteilla vaikutusta ihmisen hyvinvointiin? Eiköhän se kuitenkin ole ihmisen sisäisestä olotilasta ehempi kiinni. Kun mieli voi hyvin ja saa raikkaita ja uudistavia virikkeitä niin kehokin voi hyvin.

No siis, syksy on mennyt todellakin hyvin.

Nyt - Uuden Vuoden alkaessa  on tarkoitukseni jatkaa vielä kevään ajan tätä  'hyvinvointiprojektiani'. Toivottavasti kevät menee yhtä sutjakkaasi ja hienosti kuin syksykin, sitä toivon.

Toivotan kaikille oikein hyvää ja siunattua alkavaa vuotta.