Kyllä nyt mietityttää!

Kesän lämpimät on vaihtuneet syksyn koleisiin tuuliin. Päivät lyhentyneet ja illat pimentyneet. Pian taas käännämme kelloja ja pääsemme normaaliaikaan. Kuinka turhauttavaa tuo kellon kääntely onkaan. Voisivat siitä jo luopua, sillä eipä siitä taida suurtakaan hyötyä olla.

Mennäkseni varsinaiseen aiheeseeni, ylläoleva sarjakuva kuvaa hyvin harvinaissairaan elämää, ainakin omalla kohdallani. Välillä kävely sujuu ja reippahasti käypi askeleet. Sitten taas askel painaa todella paljon ja jo pelkkä kaupassakäynnin ajatteleminen väsyttää. Kävelykyky on seikka, jota olen viime aikoina pohtinut paljonkin, kun olen huomioinut niitä vaikeuksia, mitä silloin tällöin esiintyy. Nilkat eivät kestä kävelyä, koska ne tuntuvat romahtavan kasaan, polvet eivät kestä seisomista ja saattavat mennä kieroon kävellessä ja sitten lonkat - viime aikoina nekin on alkaneet subluksoitua. Niinpä sitten on päiviä, jolloin ajattelee, että jotain tarttis tehdä ja jotain apuja saada.

Paitsi, että kävelykyvyn ylläpito mietityttää, minua mietityttää myös eräs outo oire. Tässä taannoin sängyssä illalla levätessäni kädet sivuilla, alkoi vasen käteni sätkiä. Se ei ollut sellaista pientä lihasnykinää, jota joskus tuntee jossain päin kehoa, vaan tilanne, jossa koko käsi sätki tahdottomana. Se ei kestänyt pitkään ja oli vain tuo yksittäinen hetki, mutta kyllähän se pisti miettimään.

Lopulta, kun on muutakin selvitettävää tilasin lääkärille ajan. Koska sille luottolääkärilleni täytyy tilata aika hoitajan kautta, kun hän ei ota kovin useasti vastaan eikä tee kovin paljon potilastyötä, jouduin jonkin aikaa odottamaan, että saisin ajan. Lopulta sain soiton terveyskeskuksesta ja se puhelu olikin sitten toinen, mikä mietitytti. Henkilö, joka soitti esittäytyi  minulle tätinä. Siis tätinä! Täällä on se ja se, mikä se nimi nyt olikaan täti, ei mainintaa arvoasemasta  (tyyliin täällä hoitaja se ja se), vaan nimi ja täti. En puhelun kestäessä tarttunut tuohon esittäytymiseen, olin hämmentynyt ja sanoisinko hieman turta moiosesta esittelystä ja muutenkin se puhelu jätti hieman miettimisen varaa. Laitoin kyllä palautetta asiasta.  Toivoisin tulevani kohdelluksi aikuisena aikuiselle ja kyllähän nuo tilanteet aiemmin on olleet ihan asiallisia. Sain kyllä vastauksen palautteeseni ja pahoittelut tilanteeesta.

Siskoni kanssa asiasta puhuttuani jäin kuitenkin miettimään, olisiko kyse kuitenkin ollut kuulohäiriöstä? Kaupassa joskus kuulen maksun määrän väärin, mutta olisinko voinut kuulla nyt niin harhaisesti? Ja kun se täti ei ollut ainoa, mikä siinä puhelussa pisti mietteliääksi. Täytyisi kai Kannasta tarkistaa, kuka minulle oli soittanut, niin saisi ehkä jotain viitettä siitä, oliko kyseessä harhakuulo vai uskomatonta mutta totta -töppäys.
---

Edit: 8.11.2016
Kävin kirjautumassa Kantaan ja katsomassa löytyisikö sieltä tietoa soittajasta ja kyllä. Löytyihän sieltä. Lukemani perusteella tulin lopulta johtopäätökseen, että olin tainnut sittenkin kuulla väärin. Henkilön nimi ja kuulemani sana ovat niin lähellä toisiaan. Kyllä nyt nolottaa. Toisaalta pitäisi kai pyytää että pääsisi kuulotutkimuksiin, sillä esimerkiksi kaupassa kuulen useasti ostosten summan väärin.