Mietteitä näitä, syksyn säitä!

Eilen oli kylmää ja koleaa. Täytyi kuitenkin uskaltautua ulos ja lähteä asioille - pankkiin, KELA:aan. Vastatuuleen kävely kauheaa. Hrr! Taitaa olla talvi tulossa. Pakkaset jo nipistelee poskipäitä ja huuruttaa ruohonkorsia. Tänään paistaa aurinko. Ihanan sininen taivas ja kultaisena hehkuvat puista varisseiden lehtien kasat pihamaalla. Niin vaihtelee olo ja elämä.

---

Neljä antibioottikuuria takana, nyt pitäisi syödä puoli vuotta estolääkitystä. Ei oikein innostaisi. Olen kurkkua myöten täynnä antibiootteja.

...

Kokeilin tässä taannoin magnesiumia jalkakramppeihin. Sain reseptin Emgesanista! Kyllähän se vei ne varvaskrampit ja suonenvedot, mutta... viikon kun söin, niin alkoi se neljäs antibioottikuuritarve ja kamalat selkäsäryt. Mietin mahtoiko Emgesan vaikuttaa jotenkin munuaisiin enkä ole uskaltanut kokeilla uudestaan. Nyt onkin sitten taas krampit lisääntymässä... On se taiteileminen  näiden lääkkeiden kanssa.

----

Taiteilemista on myös tukihakemusviidakossa vaeltelu. Hain viime vuonna eläkkeensaajan hoitotukea, jota myönnettiinkin. Kun vuosittaiset menot terveydenhoidon suhteen kuitenkin vaihtelevat halusin tukea vain takautuvasti. Nyt pitäisi tehdä uusi hakemus, kun menot ovat sitä luokkaa, että voisi ehkä jotain saadakin - takautuvasti taaskin, kun en tiedä, miksi ne tulevaisuudessa muodostuu. Minulla kun ei ole säännöllisiä menoja, vaan asiat tuppaa kasaantumaan, joskus menee pitkä aika, ettei ole juurikaan erityismenoja, sitten tulee kertarysäyksellä suuremmat menoerät.

Sen hakemuksen kirjoittaminen vain on niin vaikeaa, saada ajatukset kasaan ja sanat järkevään muotoon ja sitten se liitteiden haaliminen. No, asioihin kai täytyy  vain tarttua, että ne saisi tehtyä. Helppo sanoa, mutta ei aina niin yksinkertaista.