Sanovat, että liikkuminen auttaa kipuihin
ja kuntoilua kuntoilua vaan, kyllä se siitä. No, eihän se liikkuminen
pahasta ole ja kunnon ylläpitäminen on hyvä ja kannustettava juttu -
myönnetään. Ja kyllä minä tällä viikolla olenkin liikkunut - niissä
rajoissa, mihin kroppa ja säät myöten antavat. Koska en ole viitsinyt
pyytää apuja kauppa-asiointeihin olen kävellyt päivittäin kaupoille
tekemään pienempiä ja suurempia ostoksiani ja välilä lähtenyt kävelemään
ihan virkistyksen vuoksi. Kävellyt todellakin olen ja kyllä se sitten
on tuntunutkin.
Kierroksen loppupuolella jalat alkavat olla sitä vaille valmiit, ettei maahan lysähdä, kun nilkat tuntuvat lähinnä siltä, että luhistuvat ja jalkaa (jalkaterää) ei jaksa nostaa vaan laahustaa eteenpäin. Viimeksi, oliko se perjantai vai torstai kun tuntui, että nyt ei jaksa yhtään eteenpäin, ei pysty askeltakaan ottaa ja aurinko paahtoi ja jalat painoivat. Menin kauppaan ja ostin mehujään. Nuolaisu kirpeänjäisestä puikosta virkisti kummasti niin, että jaksoin asunnolleni takaisin.
Kierroksen loppupuolella jalat alkavat olla sitä vaille valmiit, ettei maahan lysähdä, kun nilkat tuntuvat lähinnä siltä, että luhistuvat ja jalkaa (jalkaterää) ei jaksa nostaa vaan laahustaa eteenpäin. Viimeksi, oliko se perjantai vai torstai kun tuntui, että nyt ei jaksa yhtään eteenpäin, ei pysty askeltakaan ottaa ja aurinko paahtoi ja jalat painoivat. Menin kauppaan ja ostin mehujään. Nuolaisu kirpeänjäisestä puikosta virkisti kummasti niin, että jaksoin asunnolleni takaisin.
Mutta se
jalkojen voimattomuus kyllä todella mietityttää. Männä viikolla toisena
päivänä ostoskassiani raahatessani ja miltei perillä jo menivät jalat
sellaista siksakia että hyvä kun pystyssä pysyi. Jostain luin, että
sairasta ihmistä saatetaan helposti luulla humalaiseksi ja kyllä se
joskus tulee mieleen, kun jalkavaivaisena hoipertelee, että mitähän
ihmisetkin ajattelee nähdessään. Minä kun en edes käytä alkoholia
ollenkaan. Joskus on tullut myös mieleen, että entä jos alkaa keskellä
suojatietä siksakkaamaan ja auto on tulossa, ehtiikö ajoissa alta. No,
turhahan tällaisia on miettiä. Elämä on elettävä ja otettava hetki
kerrallaan. Jokainen päivä, kun pystyy itse kävelemään vaikka sen
pienenkin lenkin on siunaus ja arvokas asia. Sen eteen sitä kuntoa kai
olisi hyvä ylläpitää vaikka vähäisinkin keinoin, äkkirehkimiset ja
ylimitoitetut toimenpiteet kun eivät nekään tässä asiassa auta.
Tänään
sain vihdoin viimein vaihdettua kukkasilleni uuden mullan. Vaikka
sotkuista puuhaa olikin, oli ihanaa kun sai jaotella kukkakasvustoja ja
pistää kätensä multaan. Kylmä suihku homman jälkeen oli virkisti sitten
toisella tavalla.

Antsa kirjoitti 14.7.2015 klo 10.43
VastaaPoistaTunnistan todella hyvin tuon kävelyn. Ennen kävin pitkillä kävelylenkeillä, nyt en enää pysty. Osittain selän ja lonkkien kipuilun takia, mutta huomaan myös tuon väsymisen. Yhtäkkiä vauhti alkaa hidastua eikä jalka enää nouse. Silti, ulkoilu on tärkeää ja siitä saa paljon energiaa. :)
Akilleija vastaa: kirjoitti 14.7.2015 klo 14.41
Totta! Kesäisin varsinkin tykkäisin kävellä enemmän ihan metsissäkin, en vain asu metsien lähellä, mikä harmittaa. Sitten on tuo jalkojen totaaliväsyminen. Ei kertakaikkiaan jaksa enää nostaa askeltakaan,vaikka ensi alkuun on kävellyt ihan "joutuisasti".
Kiitos Antsa vierailusta ja hyvää kesän jatkoa!