Marraskuisia kuulumisia!

Kuten jo aiemmin kirjoitin, minulle myönnettiin nämä hopeiset sormituet. Niiden kanssa on vain sittemmin ollut hieman tekeminen. No, ensi alkuun kaikki meni niin kuin pitikin, kävin otattamassa mitat ja jäin odottelemaan sovitusaikaa. Kun se sitten tuli, niin - tuo peukalotuki olikin tehty väärään käteen. Se piti tehdä vasempaan käteen, mutta Hollannista olikin lähetetty oikean käden tuki.  Pikkurillin tuki oli ihan niin kuin pitkin. 

No, sitten sovittiin, että uusi tuki tehdään ja lähetetään se minulle kotiin ja Villa Manuksesta tulevat sitten vaikka kotiin säätelelemään tukea, jos se vaatii asettautumisen kannalta jotain. Jäin siis taas odottelemaan. Paketti Hollannista tulikin sitten muutamassa päivässä. 
 



Meni aikaa, että opin laittamaan tuon peukalotuen paikalleen ja hieman itsekin sitä sain kohennettua paremmin sopivaksi, mutta mietin kuitenkin, pitäisikö sitä sittenkin hieman sopivammaksi muokata. 

Tampereen apuvälinemessut  lähestyivät ja olin suunnitellut meneväni niille. Sovimme sitten, että tavataan Villa Manuslaisten kanssa heidän standillaan. Tehtiin niin, vaan kuinkas kävikään. Se henkilö, jonka erityisesti olisin toivonut näkeväni ei ollut paikalla ja se, joka oli tuntui olevan ihan hukassa tukeni kanssa. Sitä käännettiin ja väännettiin ja koko ajan meni vain huonompaan suuntaan. Lopulta, kun se saatiin suunnilleen kohilleen sanoin, että antaa olla. Nyt ei tehdä yhtään enempiä. Palaan asiaan, jos on tarvis. 

Nyt olen sitten itse muokannut tukea sopivaksi ja sellaiseksi, että se hyödyttäisi. 

Koko tukioperaatiossa oli ongelma se, että kun minulla on myös ranteessa luustopoikkeavuus, niin vaikka mittojen mukaan tehtiinkin, niin jotta siitä olisi tullut minun kädelleni suunniteltu, olisi minun kädestäni pitänyt lähettää Hollantiin kipsivalu. 

Että sellaista. Ei mennyt ihan niin kuin strömmössä, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja kyllähän minä voin sinne Villa Manukseen mennä, jos on tarvis myöhemminkin, näin sovittiin eikä ystävällisyydessä ollut mitään moittimista. 

Apuvälinemessuilla tuli sitten kierreltyä. Kaksi vuotta sitten tuli katsastettua asioita enempi ja tuntuu, että tänä vuonna messutarjonta jäi hieman hajanaisesti katsastettua juurikin kun tuon sormituen kanssa sählätessä meni niin kauan aikaa. Sitten oli myös EDS-tuttujen tapaaminen, mikä oli minun osalta sitä, että sujuvasti kuuntelin, kun muut puhuivat. 

Kotimatkalla poikkesin rautatieaseman herkkukaupassa ja ostin pehmeähköjä, marmeladimaisia kuivattuja mansikoita, ruokosokeria ja kuivattua ruusunmarjarouhetta. 

Ruusunmarjatee on minun lempiteeni ja olen kuullut että ruusunmarjassa on jokin ainesosa, joka on tutkitusti todettu nivelrikkokipua lievittäväksi. (asiasta kerrotaan esim. täällä). Jotakin ruusunmarjan terveysvaikutuksista voi lukea myös täältä Tästäpä olisi kiva saada lisätietoa. Itse sain kuulla ruusunmarjan kipuvaikutuksista tv:stä, ruotsinkielisestä yrttejä esittelevässä ohjelmasarjassa. 

Tästä ostamastani ruusunmarjarouheesta voi suojattaa teetä tai sitä voi syödä viilin, jugurtin kanssa tai keittää puuroksi. Tosin minun pieni kokeilumääräni ei liene riitä puuroksi asti. 

Päivät ovat lyhenneet ja illat pimenevät aikaisin. Aika kuluu lukiessa ja pientä häärätessä. Mitä tulee taannoiseen pohdintaani ja tutkimuksiin verenpaineesta ja terveydestä, niin verenpainetutkimuksissa todettiin, että ei ole lääkinnällistä tarvetta. Jäätiin seurantalinjalle. Nyt onkin olo ollut jollakin tasolla parempi ja virkeämpi. Jotain sitä kuitenkin arkensa vaihteluksi kaipaisi, valoksi hämäriin hetkiin. 

Mukavia hetkiä myös teille kaikille, jotka tänne kurkistatte, keitähän mahdatte ollakaan?

Ajatuksia arjessa!

Jääkaappi tyhjänä. Pitäisi käydä  ostoksilla. Kun vain jaksaisi, jaksaisi, jaksaisi. Ehkä minä selviän vielä sillä, mitä kaapeista löytyy. Jokainen päivä, jolloin ei ole tarvinnut käyttää rahaa on hyvä päivä.

Päätä särkee. Pitäisiköhän ottaa särkylääkettä? Kummallinen juttu tuo lääketoleranssi? Jatkuvasti otettuna menettää tehonsa - ihan tavallinen särkylääkekin. Ehkä minä nyt kuitenkin otan tällä kertaa, kun noita jalkojakin on aamuisin niin kolottanut. 

Yö meni ihan mukavasti. En kääntyillytkään ihan niin paljoa ja usein kuin aiempina öinä. Vaikuttaakohan kuutamo? Joskus tuntuu siltä, että kuutamoöinä nukkuisi huonommin. Olisi se niin ihanaa, kun voisi nukkua todella "autuaan unta" ja herätä aamulla virkeänä kuin peipponen. 

Hmm! Nyt minun on kyllä ihan pakko käydä kaupassa. Ruokavarastot on ihan tyhjänä eikä makaronia viitsi joka päivä syödä. Täytyy kai ottaa kärry mukaan, että saa ostokset kotiin asti. 

Pieni happihyppy on tarpeen ja kierros kirppareilla. Onko tulut mitään uutta? Muutama mielenkiintoinen kirja näyttäisi olevan. Eivätpä maksa paljon. Huh huh! Kylläpä silmissä sumeni kun nousi ylös. On se niin rajoittavaa, kun ei pysty katsomaan ylös eikä alas. 

Leipää, rasvaa, maitoa... hmm. Mitähän sitä ostaisi ruoaksi? Taidanpa tehdä jotain kalaruokaa, hernemaissipapua, maissia, jauhelihaa, perunaa. Kylläpä kori painaa. Ei tätä pysty nostamaan. Olisi pitänyt ottaa kärryt. Mitähän nuo ihmiset tuumivat, kun minä tässä jalallani työnnän tuota koria eteenpäin kohti kassaa -ai niin, täytyy muistaa se vessapaperi. 

No niin. Nyt on ostokset tehty. Enää täytyy latoa ne vetokärryyn. Taitaa olla vääränlainen takki päällä, liian paksu. Ottaa niin voimille. 

Uuvuttaa, uuvuttaa, ei se ole kovin kevyttä tämä pyörällisen ostoskärryn vetäminenkään. Olenko minä todella näin kehnossa kunnossa. Olen minä reippaamminkin pystynyt ostosreissuista suoriutumaan. Kun nyt vain pääsisi perille... 

Huh huh! Vihdoinkin perillä. Huokaisempa hetken ja levähdän, ennen kuin alan latoa tavaraa kaappeihin.

Että tällaista arkea täällä viime aikona.

Verennpaineen heittelyä!

Kuten aiemmin kirjoitin on verenpaineeni olleet vähän liian korkeita ja kolesterolitkin korkealla. Kävin sitten asian tiimoilta lääkärin juttusilla. Onneksi hoitosuhde siihen "luottolääkäriini"  voi jatkua. Sovimme hänen kanssaan, että yritän saada tuon kolesterolin ruokavaliolla kuriin. Se tarkoittaa, että vähempi rasvaa tai ainakin niitä hyviä rasvoja. Voin vaihdoin takaisin kasvirasvaan ja laitan sitä nyt vähempi leivän päälle. Tosin minun on hieman vaikea uskoa, että kolesterolinnousu johtuisi pelkästään voista. Tiedepiireissäkin asiasta ollaan kahta mieltä. No niin tai näin, niin kevyemmin syöminen ei ole pahasta. 

Mitä tulee korkeisiin verenpaineisiin niin sen suhteen otettiin verenpaineen vuorokausirekisteröinti. Mansetti oli käsivarressa ja vyötäröllä kantolaukku, jossa mittari tallensi painee vuorokauden ajan. Johto kiersi niskan takaa. Ei mitenkään miellyttävä olotila - voin sanoa. Olin helpottunut, kun yö oli ohitse (onneksi sentään sain välillä nukahdettuakin ja näin jopa uniakin huolimatta aika-ajottaisesta puristuksesta käsivarressa). Mittari mittasi verenpaineeni aina puolen tunnin välein päiväaikaan ja tunnin välein yöllä. Välillä, kun mansetti alkoi täyttyä niin en voinut olla hätkähtämättä. Mielenkiintoista, mutta ei toidellakaan niin miellyttävää. 

Palautin mittarin takaisin ja yllätyin iloisesti, kun sain tulosteen tutkimuksesta itsellenikin. Mikä minut yllätti oli se, että verenpaineeni olivat suhteellisen matalia tässä mittauksessa. Alimmillaan verenpaineeni oli niinkin matalat kuin 78/55. Olen kyllä huomannut, että yläpaineeni ovat olleet matalammat sen lääkekokeilun jälkeen. 

HIeman ristiriitaiselta tuon tuloksen koen,  kun kuitenkin menin lääkäriin alunperin korkeiden alapaineiden takia ja kyllähän se alapaine toisinaan nousee sadan hujakoille tai hieman yli.Tänä aamunakin se omalla mittarilla mitattuna oli 123/100.  Miten sitä verenpainetta nyt sitten hoitaa, kun mataliin verenpaineisiin kehoitetaan syömään suolaa ja jos on korkea verenpaine niin sitten vähentämään suolaa. 

Nyt sitten odotellaan, mitä mieltä kardiologian erikoislääkäri on tuosta rekisteröinnistä. Siitä pitäisi tulla lausunto kotiin. Sydänfilmikin minusta taannoin otettiin ja muutama verikoe. Tuloksia en ole niistä kysynyt. Katson tilannetta sitten, kun saan tuon kardiologin lausunnon.

---

Pyysin sillä lääkärikäynnillä myös fysioterapialähetteen. Nyt olen sitten käynyt kaksi kertaa yksityisesti ja kyllä se tuntuukin ihalta. Lasku vain niiden KELA-korvausten jälkeenkin karvastelee maksettaessa. Täytyy kai pikkuhiljaa alkaa säästää sitäkin varten. Minulla menee niskahartiaseutu niin äkkiä juntturaan, että tarvitsisin oikeastaan ihan jatkuvaa ympärivuotista hierontaa siihen. Omat keinot asiaan vaikuttamiseen on todella vähäiset. No, apu vse on vähäkin apu.

....

Syksy on tullut ja ilmat viilenneet. Nyt paistaa aurinko ja kultaa koivut. Pakkastakin ilmassa. Saa nähdä, milloin sataa lunta? Vielä ei olisi talvesta väliä.