Tiistaina olin hierojalla. Ah - kyllä tuntui autuaalta maata vanutettavana. Kumpa voisi käydä useamminkin. Ei silti, vaikka se tuntuikin autuaalta sillä hetkellä, niin seuraavana päivänä oli kyllä aika ravisteltu olo.
Eri asia oli sitten torstai. Silloin oli vuorossa hammaslääkäri ja aika oli vasta myöhään iltapäivästä. Hammaslääkäriin meno tuntuu aina kamalalta, koska siinä tuolissa ei voi maata rentoutuneena. Ei sillä, että minä itse toimenpidettä niinkään pelkäisin, se on vain se epämukavuus, mikä on vuosien myötä lisääntynyt, kun joutuu makaamaan pää alaspäin, niska taakse taivutettuna puhumattakaan leukaperistä, jotka ovat kireällä, kun joutuu suu ammollaan olemaan. Onneksi toimenpide ei ollut suuri tällä kertaa eikä kestänyt "ikuisuuksia". Ilman kaulatukea ja lisätyynyä en kuitenkaan hommasta selvinnyt. Kaulatuen muistin ottaa omasta takaa mukaan, tyynyä en. Onneksi tyyny löytyi hoitolastakin. Ja niin, korvatulpat on hyvä nekin pitää mukana hillitsemään sitä kamalaa poran ääntä. Eihän se kokonaan sitä vie, mutta helpottaa oloa huomattavasti.
Hammaslääkärini vaihtui tässä taannoin. Olin tytyväinen siihen edelliseen ja tahtoisin hänelle takaisin. On kuulema vain osa-aikaisesti tk:ssa. No, ei tämäkään ihan huono ole. Oikeastaan tämä kerta meni paljon mukavammin kuin edellinen. Täytyy kuitenkin sanoa, että hammaslääkärillä ja hammaslääkärillä on eroa, ihan kuten lääkäreillä yleensäkin. On onnea, jos sattuu kohdalle se paras mahdollinen.
....
Lunta on tullut taas ja maisema näyttää valoisalta - kiitos hankien ja lisääntyvän auringonpaisteen. Kevättä kohti mennään ja kesää. Ihana ajatus. Paitsi että - kelloja joutuu taas kohta kääntämään. Loppua saisi mokoma keinotekoinen ajanviritys. En ymmärrä, en alkuunkaan, mitä iloa siitäkin on olevinaan.
