Huh, mikä päivä eilen olikaan - hammaslääkärikäynti puolelta päivin. Aivan kuin ei siinä olisi tarpeeksi kestämistä. Arki ei sujunut ihan sutjakkaasti eilen.
Ajattelin ennen hammaslääkärikäyntiä kastella ulkokukat. Otin ämpärin, yhden isomman ja yhden pienen, täytin ne vedellä ja aloin kantaa ulos - NIKS NakS napsahti isomman sangon sanka ja lattia lainehti vettä. Minä kauhistuneena katsellen ja miettien, millä minä saan tuon kaiken kuivattua ja kohta pitää lähteä hammaslääkäriin, ei saa myöhästyä.
Froteepyyhe iso käteen ja äkkiä kuivaamaan. Eihän se riittänyt, piti ottaa toinenkin pyyhe. Uskokaa pois, ei mitään huvihommaa. Lopuksi vielä moppausta ja pari sanomalehteä kaapin alle, jota ei omin voimin siirrelty, imemään sinne takakautta mahdollisesti noruneet pisarat.
Ja sitten sinne hammasläääkäriin. Kaulatuki, korvatulpat ja pikkutyyny takaraivoa varten. Huh! Se käynti ei ollut helpoimmasta päästä. Koska minulla ei ollut ollut mitään erityisiä särkyjä annoin mennä ilman puudutteita eikähän se poraaminen ja hampaan kronklailu pahinta ollutkaan. Pahinta oli se, kun siinä selällään pää hieman alaspäin makaili, niin sydänala yhtäkkiä kramppasi ja kramppi levisi koko vasempaan kylkeen ja selkään. Ajattelin, että nyt ei tule mitään, on pakko päästä ylös, onneksi se kramppi sitten asettui ja hampaan paikkaus sai jatkua.Korjattava hammas oli vasemman puolen poskihammas, vaan minulla alkoi leuat väsyä siitä suun auki pitämisestä ja erityisesti oikealta eli vastakkaiselta puolelta, leukaperä oli kireällä ja korvaan asti alkoi vihloa. Laitettiin sitten oikealle puolelle purrentatuki joka helpotti, Mutta sitten alkoi kipuilla se vasen puoli. Ei, ei hammasta, vaan silmän takaa. Onneksi homma oli jo lopuillaan ja pääsin piinasta.
Onneksi minulla on sellainen hammaslääkäri, joka näkee ja huomioi ja antaa tilaa potilaalle huoata toimenpiteen välissä eikä mennä jurraa ja sano,että koita kestää, ei tämä kauaa kestä.
Sitä minä kuitenkin ihmettelen, miksi nuo käynnit tuntuu kerta kerralta pahenevan, ei niinkään itse hammastoimenpiteiden vaan muihin systeemeihin liittyen. Ymmärtäisin, jos siinä kronklattavassa kohdassa olisi kipua, mutta kun se kipu ja tuska on ihan muualla kuin siinä toimenpidekohteessa. No, tietysti - onhan ne hermosyyt. En tiedä, olisiko se puuduttaminen auttanut siihen vastakkaisen puolen leukaperäjumiin ja korvakipuun tai siihen silmäntakaiseen kipuun. Ei minulla aikaisemmin ole ollut ihan niin pahoja kiputiloja vaikka ei ole puudutettukaan, siksi minä ihmettelenkin, missä mennään ja miksi nyt oli toisin?
No, hammaslääkärireissu oli ohi ja aurinko paistoi. Jääkaappi kyllä oli tyhjä ja oli päästävä käymään kaupassa. Ajattelin, että käyn ostamassa vain jotain kevyttä, että selviän pari päivää, enkä ottanut vetokärryä mukaan. Mukavampi ja helpompi kävellä ilman sitä. Kaupassa kuitenkin ostettavaa kertyi ja niinpä olin pulassa. Miten minä tämän kannan kotia. Selkä oli kierossa (ilmeisesti vielä siitä krampista johtuen) ja polvikaan ei tuntunut olevan ihan tolpillaan. Nilkat taas ovat jo pitkään olleet sellaisessa kunnossa, että hyvä, kun pystyy kävelemään. Soitin siskolle ja kysyin, pääsisikö hän hakemaan minut. Onneksi hän hetken odottelun jälkeen pääsi tulemaan ja selvisin kotiin.
Loppupäivä menikin sitten sängyssä maaten.
Jotta sellainen tiistai minulla tällä kertaa.
....
Jk. Voisin tässä samalla mainita tuosta kyynärpäästä, josta kerroin aiemmin. Siinä oli siis limapussintulehdus eli bursiitti. Kävin sen yhden kerran tyhjennyttämässä lääkärillä, mutta se alkoi heti täyttyä uudelleen. Ostin kaalinkerän ja pidin öisin kaalinlehteä siinä (Muun muassa sukanvarresta sain siteen, joka piti lehden paikallaan. Viikon parin verran suunnilleen toistin tätä ja nesteily hävisi.
Kaalista tiesin vain sen,että sitä käytetään laihdutusruokana. Ilmeisen hyvä nesteenpoistossa kuitenkin, Kannattaa kokeilla turvotukseeenkin. En mene takuuseen, että kaikilla tehoaisi yhtä hyvin kuin minulla.
