Mustasukkaisuutta!

Kävin sitten ultraäänikuvauksessa. Kerroin kuvaavalle lääkärille mistä kiikastaa ja mikä mietityttää. Lääkärinainen tutki ja tulos oli, että suonet on avoimet ja ei ole mitään erityistä. Suonikohjuja on. Oli sitä mieltä, että madaltumat ja muut seikat voivat johtua rasvakudoksen epätasaisesta jakautumisesta sekä sidekudoksen koostumuksesta. 

Ostin sitten itselleni apteekista tukisukat. Minun on painehanskat auttaneet käsikipuihin, joskohan vastaavista olisi apua jalkakipuihinkin. Toivoa ainakin sopii. Katsotaan. Kovin vain on vaikea laittaa jalkahan näin tiukkoja sukkia, mutta mitäs minulla muuta olisi, kuin aikaa.

On se kumma!

On se kumma, miten voi olla niin vaikeaa tehdä asiansa ymmärretyksi! Kävin taannoin siis lääkärissä ja sain lähetteen jalan ultraäänikuvaukseen toteamuksella, etttä ei "siinä kyllä todennäköisesti mitään erityistä ole", mutta laitetaan nyt, kun asia huolestuttaa. No, jos ei nyt huolestuta, niin mietityttää kuitenkin ja kyllähän se tästä kuvastakin näkee, että vasemmassa jalassa on jotain erikoista verrattuna oikeaan paitsi nuo mustelmat, jotka sain viime viikolla ihan vain rasituksessa, kun kiipesin päivittäin korkeita ja jyrkkiä portaita.

Tosin puhuin lääkärikäynnillä vain nilkan/säären ulkolaidan madaltumasta, mutta tuossa kuvassa kyllä näkyy selkeästi myös sisälaidan madaltumaa ja lisäksi tuossa edessä tuntuu selkeästi kumma kolo, kun sormella painaa ja vetää ihoa pitkin.

Lääkäri lupasi soittaa minulle tutustuttaan taustatietoihin, mutta hän on nyt lomalla ja en tiedä, milloin ja jos hän soittaa. Jossain vaiheessa tuosta jalasta täytyy kyllä puhua uudelleen.

Ultraäänikuvaus on ensi maanantaina. En tiedä voiko silloin puhua kuvaavalle rtg-lääkärille tuosta laajemmin, hehän toimivat lähetteen mukaan, joka nyt taitaa kohdistua tuohon ulkolaitaan. No, katsotaan ja tuumitaan. Vielä jalat kantavat, mutta joskus kävely on yhtä tuskaa ja voimien katoamista. 

Sain myös lähetteen fysioterapiaan pakaralihasten venytysharjoitteita saamaan ja tulihan niitä. Tässä yksi esimerkki helpoimmasta harjoitteesta jota voi hyvin tehdä myös tietokoneen äärellä odottaessaan esim. sähköpostien latautumista tms. - niin sanotusti taukojumppana. Ei minua nyt todellakaan pakarat vaivaa, mutta hyvähän näitä on tehdä - ei siinä mitään.

Viime viikolla oli taideleirillä oppimassa vesivärimaalauksen hienouksia. Oli rentoa ja mukavaa yhdessäoloa ja luovuuden virtaa niiden rasittavien  rappujen vastapainona. Olisin ehkä voinut toivoa huonetta ilman kiipeilyä, mutta kävihän se kuntoilustakin. En halunnut suurennella asioita. Pilvistä ja sateista oli, joten maalasimme sisällä eikä uimisestakaan tullut mitään. Perjantaina sitten, kun leiri päättyi, niin aurinko tuli esiin ja minäkin heitin talviturkin menemään. Tosin se taisi mennä heti uudelleen päälle, kun niitä uimailmoja ja mahdollisuuksia ei taida nyt pahemmin olla. Uiminen on kuitenkin ainoa keino, millä jotenkin pystyn rentouttamaan olemustani. Uimahalliin on vaikea mennä, kallista touhua. Kesä ja järvet on siis parasta aikaa tässäkin suhteessa. No, voihan sitä  aina mennä suihkuun - rentouttaahan sekin.

Mukavaaa kesän jatkoa itse  kullenkin toivottelen.

Tuntemattoman edessä...!

Kesä! Mikä ihana vuodenaika. Kuinka olisikaan mukavaa nyt järveen pulahtaa. Päivä on ollut melkoinen katastrofi. Päätin pestä vaatteita ja pistin pyykkikoneen hurisemaan, ja sitten antauduin lukemaan kirjaa  - vaan äkkiä valuvan veden ääni oli hieman outo ja kun lähdin tarkistamaan tilannetta oli kauhistus suuri. Koko lattia oli veden vallassa. Apua! Olin unohtanut laittaa poistovesiputken paikoillaan ja vesi valui - ei viemäriin vaan asuntoon. Äkkiä ohjelma seis! Kaikki froteepyyhkeet ja muut vettäimevät tekstiilit esille ja vettä poistamaan. Oli siinä hommaa, mutta onneksi ei  tarvinnut apuvoimia pyytää. Nyt on lattia sanomalehtimattojen peitossa, että viimeisetkin kosteudet tulisi poistettua. Onneksi on vielä printti ja mainoslehdet ja onneksi niitä oli vielä viemättä pois. Että sellaista tänään.

---

Tiistaina kävin lääkärissä. Olin pitkään sitä miettinyt, kun oli lääkärinvaihdos edessä, kun aiempi luottolääkäri ei enää tee vastaanottotyötä. Kävelyvaikeudet kuitenkin oli sen verran pahentuneet  ja reseptiasiaakin oli, joten tuntematon oli edessä. Lääkäri ei sinänsä aivan tuntematon ollut. Nimeltä kyllä hänet tiesin ja hän poisti taannoin minulta luomenkin, mutta tuntematon silti ja tuntematon olin minäkin hänelle. En tiedä, mitä tuosta käynnistä ajattelisin? Toisaalta tuli tunne, että en taaskaan tullut ymmärretyksi. Olisin halunnut tietää enemmän luustoon liittyvistä seikoista kivun syynä, mutta hän huomioi vain yliliikkuvuuden ja nivelet syynä kävelyvaikeuksiin. Kyllähän ne osaltaan onkin. Joskus kävely sujuu ihan sutjakkaasti, sitten on päiviä jolloin nivelet menevät vinksin ja selkäkin sanoo yhteistyön poikki. Siinä sitten odotat, että paikat asettuisivat taas kohdilleen. 

Yliliikkuvien nivelien kanssa on vain tultava toimeen, niin kuin lääkärit ovat aina sanoneet, ja myös tämä, sanoi. Mutta mielestäni kaikkea ei pitäisi panna yliliikkuvuuden piikkiin. Eikä vanhenemisen tai ikääntymisen.

Lonkkavaivojen vuoksi sain lähetteen fysioterapiaan ajatuksella että kyseessä olisi pakaralihasten kiinnityskohdan vaiva. Olisi pistänyt siihen kortisonia, mutta minä en halunnut, kun olen kerran saanut kyynärpäähäni palovamman. Fysioterapia-aika pakaralihasten venyttely ja rentoutusohjeita saamaan, tuli kesäajan lomista huolimatta nopeasti. Olisin saanut sen jo alkavalle viikolle, mutta minulla on muuta hommaa viikolla ja aika siirtyi sitten seuraavalle viikolle.

Paitsi kävelyvaikeuksia ja lonkkakipuja minua mietityttää myös sääressä oleva lommo, joka on levinnyt. Sen suhteen tain lähetteen ultraääneen, vaikka lääkäri oli sitä mieltä, että ei siinä mitään erityistä ole. Sen ajan saaminen menee elokuulle ja aika täytyy itse tilata.

Toisaalta, vaikka siis tuntui siltä, että ei tullut oikein ymmärretyksi, niin ei tästä käynnistä kuitenkaan aivan kehno vaikutelma tullut. Lääkäri kiinnitti huomiota nopeaan sykkeeseen, joka oli luokkaa 125. Se oli minulle yllätys, sillä en tuntenut erityisesti, että sydän olisi pompottanut nopeaan. Täytyy seurata tuota leposykettä. Minulla kyllä on hieman korkea syke yleensäkin, mutta kyllä se levossa yleensä on ollut alle sadan luokkaa. 

Lääkäri sanoi lopuksi ottavansa selvää Ehlers-Danlosista, ja soittavansa minulle lomansa jälkeen, mikä on ihan myönteistä.

Kirjoitin aiemmin harmistuksestani, kun Ketorin 50 mg ei enää valmisteta. Ajattelin, että koko Ketorinin valmistus loppuisi ja laitoin sähköpostia lääketehtaalle. Sain sieltä vastauksen, että Ketorin 25 mg on edelleen saatavilla. Huokaisin helpotuksestani, sillä Ketorin on toiminut minulla hyvin. Pyysin siitä reseptin siten, että voisin ottaa 2 x 25 mg. Tämä lääkäri olisi varmaan kirjoittanut jotain vahvempaakin lääkettä, mutta minä en halua siirtyä vahvoihin lääkkeisiin, jos vähemmällä pärjää. Ehkä se kertoo jotain siitä, että asiat eivät kohdallani ole kovin hullusti vaikka toisaalta olen joutnut turvautumaan lääkkeeseen enemmän kuin aiemmin. Toisaalta lääkekokemukset ovat sellaiset, että en mielelläni lähde kokeilemaan tuntemattomia lääkkeitä. 

Katsotaan, katsotaan, eiköhän se tästä.

Ensi viikolla tiedossa hieman rennompaa ja antoisampaa meininkiä kuvataiteen parissa - odotan innolla.