Mitä yhteistä on pohjalaasella ja EDS-persoonalla?

Terveiset Helsingin kirjamessuilta 2018. Torstaista lauantaihin kiertelin messuilla ja kyllä oli hulinaa ja vilskettä. Paljon oli mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa, paljon oli myös kestettävää ja jalat kovilla ja kädet --- Niin, se kassien kantaminen, kädet siinä venyvät ja nivelet, vaan oli niitä ilon hetkiäkin - löytämisen iloa. 

Löysin tämän mainion sarjakuvan Plari-lehdestä ja yhtymäkohta yliliikkuvaan, hypermobiiliin, Ehlers-Danlos -oireyhtymän omaavaan henkilöön on ilmeinen.

Jos jotain, niin itseluottamusta Ehler-Danlos -persoonat tarvitsevat - niin se vaan on.  Tämä sarjakuva oli minusta vallan mainio ja elähdyttävä, vaikka EDS-genetiikka ei niinkään viittaa Pohjanmaalle kuin Laatokan-Karjalan suuntaan.

Uupumuksesta ilon hetkiin!

Merkkipäivän kunniaksi järjestin juhlat ystäville ja läheisille. Yksin en niistä olisi selvinnyt, sen verran voimia kuluttava ruljanssi oli. Olen kuitenkin kiitollinen, että  juhlat sujuivat hyvin pienistä kommelluksista huolimatta. Ystävyys on hieno asia.

Perjantaina olin tosi väsynyt raahattuani pöytiä ja tuoleja ja touhuttuani esivalmisteluisssa. Alkoi vähin erin huimata ja piti hidastaa tahtia. Ja suolaista, sitä alkoi tehdä mieli. Lauantaina, jolloin juhlat olivat, olin keittiöllä eikä kumma kyllä ollut niin väsyttävää, kuin edellisenä päivänä, vaikka hommaa riitti ihan kylliksi ennen vieraiden saapumista. Illalla kyllä sitten kaaduin sänkyyn melko väsyneenä kun kaikki oli ohi. Kengät jotka lauantaina olivat olleet jalassa tuntuivat hieman omituisilta, se on ei niin hyviltä.Sunnuntaina ei kovin kummoinen olo, mitä nyt huomasin, että jalkoihin oli taas kertynyt erinäisiä mustelmia.  Tänä aamuna nukuin sitten tosi pitkään, heräsin vasta kymmenen pintaan, että kyllä sitä univelkaa oli kuitenkin kertynyt.

Ensi viikolla olisi Helsingissä kirjamessut, joille olen suunnitellut lähteä. Niin mukavaa, kuin olisikin mennä ja lähteä, kokea ja tehdä, niin sitä tietää, että matkustaminen ei ole enää samalla lailla sujuvaa. Pitää ottaa monta asiaa huomioon. Jotta kuluttavaa ja väsyttävää, uuvuttavaa on tiedossa, vaan toki myös kaiken vaivannäön vastapainona - niin uskon elähdyttävää ja voimaannuttavaakin. Paikalleenkaan ei pitäisi jämähtää.

Apu se on pienikin apu!

Löysin tämän selkähartiatuen kirpputorilta. Koska ei ollut kallis tuote, ajattelin kokeilla, josko siitä olisi apua niskaongelmiin ja kyllähän se hieman tukea antaa ja vetää hartioita taaksepäin, vaikka ei uutuuskunnossa olekaan. Apu se on pienikin apu.