Väsynyt laulu!

Väsynyt laulu

Väsynyt kulkija.
katseessaan tyhjyys.
Ei jaksa
             askelet ohuet kantaa.
             Hiljaisuus vastaa -

Jossain paksun kuoren alla,
iltahämärä
laulaa.

Ei jaksa.

             Ei nyt.
Ehkä sitten joskus -
kun pilvien raoista
näkyy ohuet kaistaleet aurinkoa

             ja

Sulattaa jäiset kukat vedeksi
aidon puhjeta hehkuun.

copyright

Tulosta tulosta!

Yllätyin iloisesti, kun mennä viikolla soitettiin ja kysyttiin töihin. Tulos viikon kokopäivätyöstä on tässä -kyynärpää ruhjeilla.

Työ oli tekstinkäsittelyä aamukahdeksasta ilta neljään. Aloitin työn maanantaina ja tiistaina huomasin, että kyynärpää oli auki. En ollut sitä mihinkään lyönyt tai iskenyt, tulinkin siihen tulokseen, että se oli vain jotenkin hankautunut kyynärtukeen, jota ilman en toisaalta olisi selvinnyt, kun en jaksa kannatella käsiäni vaakatasossa. Sitten tulikin mietintään, miten estää, että ruhje ei pahene entisestään. No, pitkähihainen takki sitten suojasi sen verran, että selvisi viikon loppuun, jolloin kyynärpäässä oli mukavan oloinen rupi.

Mietteliääksi vain pistää, miksi tuo kyynärpää juuri nyt ärtyi, koska se ei koskaan aiemmin ole vastaavassa tyyössä tuollain käyttäytynyt, eikä toisaalta toinen kyynärpää reagoinut mitenkään. Tosin tässä kyseisessä kyynärpäässä on ollut myös lihasnykinöitä ja sähköiskumaisia sykäyksiä, joten olisiko siinä jokin hermojuttu???

MInulla on tulossa fysiatrin aika kuun vaihteessa, joten voisin ehkä ottaa asian puheeksi siellä.

.....

Mikä minua harmittaa on se, että enää ei ole mahdollisuutta puolipäivätyöhön tällä työnantajalla, kuten aikaisemmin, kiitos organisaatiomuutoksen. Kyllähän sitä kokopäivätyötäkin tekee satunnaisesti, kun ottaa huomioon osatyökyvyttömyyseläkeläisen tulorajat. Vaikeaa, vaikeaa on joskus arki ja entisestään vaikeutuu, tuntuu siltä, vaan periksi ei anneta, ei.

Olinpa kerran kuntoutuksessa!

Ehlers-Danlos -kuntoutuskurssi järjestettiin Kuntoutuskeskus Apilassa Kangasalla. Kuntoutus järjestettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe, kahden viikon kuntoutusjakso oli toukokuulla 2010 ja toinen, viiden päivän seurantajakso oli nyt marraskuulla.

Välitavoitteinani oli omin päin toimeentuleminen, kivut hallintaan ja parempi yöuni. Seurantajakson arvioni mukaan nämä olisikin aika hyvin toteutuneet, paitsi yöuni. Tuntuma on siis, että kurssi hyödytti.  No, hyödytti ja hyödytti, suurin hyöty tuntui kuitenkin olleen lähinnä vertaistuessa. No, kyllähän sitä asiaakin tuli ja tietoa, vaan enemmänkin olisi kaivannut ja nimenomaan sellaista tietoa, mitä voisi antaa hoitavalle taholle.

Kurssin mielenkiintoisimpiin kokemuksiin kuului fysioterapiassa toteutettu "leijunta". Siinä minut kiinnitettiin sellaisiin valjaisiin ja siinä sitten riipuit ilmassa leijuen. Sellaiseen menisin mielelläni uudemmankin kerran, se oli eri rentouttavaa, miltei kuin kelluminen vedessä. Olet vaan eikä mikään purista eikä paina. Ihana olomuoto, jota ainakin tällä hetkellä suunnattomasti kaipaan, kun tuntuu, että koko keho on vähän vinksallaan etkä tiedä, miten saisit sen kohilleen.

Kurssi oli ihan mielenkiintoinen kokemus, jos ei muuten, niin pääsi hetkeksi ihan uusiin ympyröihin, pois arjesta, tutustumaan uusiin ihmisiin, saamaan ajatuksia, ideoita. Tässä pieni kuvakooste kurssin annista.

Porealtaassa oli mukava rentoutua, ainakin toukokuulla.

Varsinaisessa uima-altaassa jumpattiin kovempaan ja vähemmän kovempaan tahtiin, ylitaipuvien nivelien kanssa taiteillen. Itse pidin allasjumpasta, ongelmana vain oli kauheat suonenvedot/krampit varpaissa., mikä haittasi omaa tahtiani. Ja ne lopussa tehtävät  venytykset. Missä tämän pitäisi tuntua? Minä en tuntenut venytystä missään tai sitten venytys tuntui ties missä muualla, mutta ei oikeassa kohdassa. Onneksi allasjumpan vetäjältä sai ohjetta, jonka mukaan tehtynä alkoi venytys tuntua oikeassa kohdassa, ainakin toisinaan. Tosin en tiedä, kun sanotaan, että venytys ei EDS-potilaille ole parasta mahdollista terapiaa, niin miten ja missä sitten venytykset olisivat paikallaan.

Ruokahetki, päivän paras hetki ja odotetuin.

Päivän mittaan oli aikaa pistäytyä myös askartelemassa. Monenlaista me tehtiinkin ja aikaan saatiin. Kuka teki ruukkuja, kuka maalasi kiviä, hauskaa oli ja juttua riitti.

Ja juttu jatkui iltapuhteella kahvikupposen äärellä tai muuten jouten, laiskotellen, kuka mitenkin rentoutuen. 

 

Muun ohjelman lomassa tehtiin retkiä ympäristöön ja käytiin katsomassa nähtävyyksiä, tässä Vehoniemen maisemia ihailemassa. Turhaan ei Sakari Topelius ole Kangasalaa  runossaan kehunut. Upeita olivat maisemat.