Pitkästä aikaa kävin lapsuuteni metsässä kävelyllä. Pistin jalkaani
veljen suuret navettasaappaat, kun ei itselläni metsäjalkineita ollut ja
ei kun taivaltamaan. Kylläpä oli kaikki lehmipolut kadonneet ja
sanajalat kasvaneet pitkiksi. Rankkaa oli nousu vuoren rinteille ja
hetken aikaa jo ajattelin, että en selviä takaisin. Ihana olisi ollut
tehdä pidempikin reissu, kallioilla kiipeillä ja luonnosta nauttia,
mutta sen verran voimile käypää oli pöheikössä lainasaappailla kävely,
kun nilkatkin hetkui sinne tänne epätasaisessa maastossa, että oli
parempi pienen lepohetken jälkeen kääntyä takaisin. Hieman mietin
välillä, että menenköhän nyt oikeaan suuntaan, vaan oli se suuntavaisto
lapsuudesta säilynyt sen verran, että kotinurkille takaisin osasin.
Metsä, joskin vie voimia, myös antaa voimaa. Elämä olisi niin paljon
köyhempää, jos ei välillä saisi nähdä tällaisia sananjalkapolkuja.
tiistai 29. kesäkuuta 2010
1 kommentti:
Jättäessäsi kommentin olet tietoinen, että antamasi tiedot jäävät blogin kommentteihin, ellei minulla ole syystä tai toisesta syytä poistaa kommenttia. Sinulla on oikeus pyytää kommenttisi poistoa jos et itse voi sitä tehdä. Tällöin sinun tulee antaa yksilöity tieto poistettavaksi pyydetystä kommentista. Tämän blogin pitäjä ei pidä sähköpostilistoja eikä keräile tietoja ihmisten yksityiselämästä. Pyydettyjä sähköpostiosoitteita käytetään vain niihin tarkoituksiin, joita varten niitä on pyydetty.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ananda kirjoitti 16.7.2010 klo 23.51
VastaaPoistaTuntui että pääsin itsekin tekemään metsäreissun kanssasi! Ihanaa, että sinulla on luonto lähelläsi ja voit nauttia sen tarjoamasta elvytyksestä. Mekin ollaan oltu mökillä kolme viikkoa, suurin osa päivästä aina ulkona. Aivan mahtavaa! Joka päivä olen uittanut ainakin varpaita vedessä, silloin tällöin jopa uskaltautunut uimaankin. Nautihan kesästä :)
Akilleija vastaa: kirjoitti 17.7.2010 klo 14.04
Kiitos samoin!