Ajatuksia kuntoutuksen alla!

On lauantai. Aurinko paistaa, on kevättä ilmassa. Olo on mietteliäs. Pitäisi tästä kuntoutukseen lähteä. Matkata muutama sata kilometriä, istua autossa pari kolme tuntia ja löytää perillekin. Mitähän sitä ottaisi mukaan? Muistankohan  kaiken tarvittavan? 

Ajatus kuntoutuksesta heräsi jo viime syksynä. Olin miettinyt lääkärissä käyntiä pitkään, sillä tiuhaan vaihtuvat lääkärit, jotka eivät tiedä mitään, ja joille saa jatkuvasti selittää kaikki alusta pitäen ja milteipä kirjain kirjaimelta eivät oikein vetäneet puoleensa. No, lopulta kuitenkin sain tilattua ajan lääkärille, joka jotenkin tuntui luonnikkaalta vaihtoehdolta, kun oli asioitakin kertynyt.

Hän olikin mitä mukavin lääkäri, jolle ei tarvinnut selitellä ja joka ei ottanut herneitä nenäänsä tai jättänyt huomiotta paperilappua, jolle olin kirjannut asiani (tapa, jota olen noudattanut jo pitkään, koska ei välttämättä muista kaikkea vastaanotolla ja kaikki on selkeästi sanottuna, niin että ei tarvitse takellella ja etsiä sanoja, ja jonka voi jättää lääkärillekin muistin tueksi).

Ei sillä, ei hänkään täydellinen ollut. Lähetti lääkärinlausunnon suoraan KELAAN, vaikka olin pyytänyt, että se lähetetään kotiin. Sainhan minä kopion, mutta minä nyt haluan, että voin ensin tarkastaa, että lausunnossa ei ole virheitä, ennen kuin se menee eteenpäin.

Tuolloin syksyllä kävin myös osteoporoosin takia  luustontiheysmittauksessa, jonka tuloksista sain lausunnon kotia. Tilanne oli osittain parantunut, osittain huonontunut, mutta ei kovin suuresti. Olisi pitänyt sitten tilata aika lääkärille jatkojen suhteen, mutta olen jättänyt sen tekemättä, koska mitä se hyödyttäisi, kun en kuitenkaan uskaltaisi kokeilla niitä osteoporoosilääkkkeitä, joita siinä lausunnossa suositeltiin. Minä olen aiemmin kokeillut bisfosfonaatteja, ja jo ensimmäisestä tabletista (viikottain otettava) sain kahden viikon kamalan leukasäryn, joten ei kiitos! Lääkekokemusten pohjalta minulla on mututuntuma, että jos lääkkeestä on jokin kamala sivuvaikutus, niin se osuu  minun kohdalleni.

Tuolla syksyisellä lääkärikäynnillä sain kokeiluun uuden lääkkeen, se on Hypolocin  Propralin tilalle, jota olen käyttänyt sydämen tiheälyöntisyyteen. No, ei käynyt Hypoloc minulle. Ensin se vei verenpaineen tosi alas  ja otin sitä sitten tosi varovaisesti. Alkoi tuntua pistelyä huulissa ja lopulta sain punaisia läimisköjä kasvoihin. Minulla on ollut kulmissa ja leuassa pientä hilseilevää ihottumaa, joka siis paheni Hypolocista. Haittavaikutukset tarkistettuani huomasin, että Hypoloc  saattaa pahentaa psoriasista, joten nyt mietin, onko minun ihottumani psoriasista? Siinä olisi hyvä syy käydä lääkärissä, mutta olen odottanut aikaa parempaa ja ajatellut, että jos sitten jossain vaiheessa kuntoutuksen jälkeen kävisi taas keskustelemassa. Varsinkaan, kun olokaan ei niin kamalan huono ole ollut ja kun tietää, että se lääkärien vastaanottoaikojen saanti ei niitä parhaimpia ole. pitää olla todella tähdellistä asiaa, että viitsii vaivautua aikaa peräämään.

No siis, sitten sitä odotettiin, tuleeko kuntoutushakemukseen millainen päätös ja tulihan se sitten johonkin aikaa syksystä , tieto: teille on myönnetty 18 päivää kuntoutusta ja niin edelleen ja paikkakin oli se toivomani. Sitten sitä odotettiin taas, milloin kuntoutus järjestetään.

Tuli joulu, vuosi vaihtui, sattui kaikenlaista ja soitin järjestävään tahoon, että ei nyt ainakaan ennen maaliskuuta, jos mahdollista.

Helmikuun lopulla soittivat ja tarjosivat peruutuspaikkaa, mutta varoitusaika oli liian lyhyt, joten taas odotettiin. Sitten tuli kirje ja aikataulu ja ohjeet ja nyt sitä sitten ollaan kuntoutuksen aattotunnelmissa pohtimassa, mitähän tästä tulee?

Sitä odottaa elämäänsä vaihtelua, uutta potkua ja jotain virkistävää, mutta se matkustaminen ja siirtyminen ja tilanteisiin sopeutuminen ei enää ole niin helppoa kuin aiemmin.

Kuntoutukseen siis ja uusia raikkaita tuulia - sitä toivon ja odotan!.

---- ----- ------

j.k. Olin samalla, kun hain kuntoutusta hakenut myös eläkkeensaajan hoitotukea. Ja mikä yllätys oli, kun se myönnettiin jatkuvana, kun olin odottanut että takautuvasti vain saisin määräajalta. No, sitten aloin miettiä, onko minun "hoitokuluni" tänä vuonna yhtä suuret kuin viime vuonna olivat. Entä jos joudun maksamaan takaisin, kun ei tulekaan menoja niin paljon ja ilmoitin KELAA:N että katkaisevat sen. Eli takautuvan osuuden saatoin hyvillä mielin vastaanottaa, koska ne perustui todettuihin menoihin. Haenpa sitten uudelleen takautuvasti, jos kuluja kertyy tänäkin vuonna enempi.

Tämä jälkikirjoitus tähän nyt siksi, kun huomasin, että olin jo näistä asioista jotain syksymmällä kertoillut.