Arkea, arkea! Sitä riittää. Sitä tavallista ihmisen elämää ostosreissuineen ja askareineen. Joskus sentään jotain vaihtelua.
Maantantaipäivä - illalla tiedossa käsityöpiiri, jonka ajattelin aloittaa tauon jälkeen. Olisi kiva leipoa sinne jotain, mutta ei ole sokeria. Ei siis muuta kuin pienelle kävelylle ja sokeria ostamaan. No, kauppareissu tuli tehtyä ja alkoi omenapiirakan teko.
Hmm. Mitenkähän se menee se murotaikinaohje. Keittokirja käteen ja katsomaan. Rasvaa - on, sokeria tuossa, munat löytyy. Katsoin aineet valmiiksi kippoihin ja kappoihin. Taikina tuli valmiiksi ja sitten omenia kuorimaan.
Kun sain piirakan uuniin olikin vuorossa siistiminen. Astiat puhtaiksi, tavarata paikoilleen, vaan - mihinkäs se sokeritoppa on joutunut? En minä sitä kaikkea sokeria piirakkaan laittanut. Ei löytynyt. Ei sitten mistään. Katsoin jopa lavuaarin alta ja jääkaapista mutta ei.
Kunnes sokeritoppa lopulta löytyi - kuivauskaapista mukien ja lasien keskeltä. Hmm. Mitenkähän se sinne oli joutunut?!!!
No, omenapiirakasta tuli ihan hyvää. Tein siitä gluteenittoman version, eli vehnäjauhojen tilalla oli perunajauhoja ja maissijauhoa.
...
Se oli eilinen päivä se. Tänään olen yrittänyt jatkaa vaatekaappien inventaariota ja siistimistä. Hiki siinä tulee, vaan ei auta, jotain järjestystä täytyy kaaokseen saada. Kuinka toivoisinkaan että olisi enemmän tilaa tai voisi tyytyä vähempään tavaraan. Joskus kun näkee kuvia japanilaisesta minimalistisesta sisustustyylistä niin ei voi olla ihailematta, silti minä luulen, että en pidempään viihtyisi sellaisessa ympäristössä, siihen olisi täytynyt totutella jo lapsuudesta. Ihan niinkuin Keski-Suomen metsäisistä ja mäkisistä maisemista muuttaisi Pohjanmaan lakeuksille, se olisi melkoinen muutos. Vaikka kaikkeen kai tottuisi, jos on jotain, mikä kompensoisi muutosta.
Minäkin olen viimeaikoina leiponut gluteiinittomia juttuja, kokeilen.
VastaaPoista