Tänään vietetään harvinaisten sairauksien päivää! Sen kunniaksi ajattelin kertoa hieman elämästäni harvinaisena ja erityisesti harvinaisen hauskoista, hienoista, hassuista harrastuksistani.
Harvinaisena on harvassa ne päivät, jolloin teen jotain harvinaista, sillä liikkumiseni on rajallista, koska minulla ei ole autoa eikä sen puoleen ajokorttiakaan ja kävelykykyni vaihtelee hieman säiden ja voinnin mukaan.
Olen siis melkoinen sisäkissa. Ei sillä, joskus on ihan pakko päästä tuulettumaan ja tykkäisin kulkea luonnossa, jos vain ne tilaisuudet ja mahdollisuudet eivät olisi niin harvassa. Samoissa ympyröissä kulkeminen ei niin innostavaa ole ja harvinaisia iloja onkin ne hetket kesäisin, kun pääsee maaseudulle.
Ei niin harvinaisia ilojani on lukeminen, Kirjat ovat ystäviäni, joiden parissa viihdyn ja vietän aikaa. Kyläilyt ovat harvinaisia, sillä niitä kyläilypaikkoja on harvassa ja välimatkat ovat mitä ovat. Vielä harvinaisempia ovat kyläilyt minun luonani ja minä kun jo lapsena pidin siitä, kun tuli vieraita.
Harvinaisiin iloihini kuuluu myös askartelut. Käsillä tekeminen on hyvää terapiaa. Pidän käsitöistä, joita tosin teen harvemmin, koska ne vaativat tietynlaisen inspiroitumisen. Ei sillä, käsityöt ja askartelu eivät ole kovin harvinaisia harrastuksia, niitä tekee hyvin monet ja minäkin askaroin niiden parissa aika paljon, ainakin korttiaskarteluissa.
Harvinaisempia harrastuksiani ovat kivien keräily, nappien keräily ja intiaanit. Ne voivat olla jo laajemmissa piireissäkin harvinaisempiin harrastuksiin luettavia. Harvoimpa minäkään löydän mitään erityisen kiinnostavaa kiveä, jonka muoto tai tekstuuri saa sydämessä läikähtämään ja silmissä pilkahtamaan, tai nappia, joka ei olisi tavanomaisen valkoinen tai musta tai muuten muodoltaan harvinaista laatua.
No tässäpä tätä harvinaista jutustelua. Ai niin, voisin vielä mainita, näin harvinaisten päivän kunniaksi pistin kirjablogiini lukuhaasteen Havaitse Harvinainen. Oletko sinä lukenut mitään, missä kerrottaisiin elämästä harvinaisena tai muuten harvinaiseksi luettavaa. Lukeminen avartaa ja kannattaa aina.
Oikein mukavaa Harvinaisten päivää!
harvinaisten päivä on jo mennyt, mutta me taidetaan olla harvinaisia joka päivä. Minulla on aivolisäkkeen vajaatoiminta, eikä sitä meinattu millään löytää, koska tauti on niin harvinainen, että tavalliset lääkärit eivät hoksaa ottaa tarvittavaa kortisoli-verikoetta. Onneksi tarpeeksi viisas löytyi ja nyt voin jo paremmin.
VastaaPoistaHyvää vointia sinullekin ja kevään odotusta. Valo on jo lisääntynyt ja toivoa on...
Kiitos samoin, hyvää kevättalven jatkoa.
PoistaMinullakin on meno hidastunut vaikka ei se nivelrikko ole harvinainen mutta minulle ainutlaatuinen. Vielä kun voin kävellä niin menen joka päivä ulos satoi tai paistoi. Voin samaistua sinun kulkemisen ja olemiseen jollain tasolla. Mukavaa on kun joku tulee kylään kun itse ei oikein jaksa. Minullakin on inspikset hukassa ja ihmettelen välillä sinun tarmoasi. Ystävät antaa voimia.
VastaaPoistaKyllä se "tarmo" on hidastunut siitä, kun aloitin tämän blogi-harrastuksen. Kuitenkin, kun saa tehdä käsillään jotain on se voimaannuttavaa ja virkistävää. Vielä, kun joku huikkaa kivalla viestillä takaisin näihin "yksinpuheluihin" niin päivä kirkastuu.
Poista