Tulisoihtu!

Kylläpä on vuosi edennyt joutuisasti. Olen jälleen aloittanut opiskelun Keuruun IK-opistossa, tällä kertaa Core II:sta yritän  omaksi iloksi ja hyödyksi käydä. Kyseessähän on teologiset opinnot ja siinä sivutaan samalla vähän muutakin yhteiskunnallista asiaa. Ensimmäinen viikko takana ja uusi edessä. Kiintoisaa on ja aivot saa hyödyllistä virikettä.

Pakkaset ovat olleet melkoiset. Ei pahemmin tee mieli ulkona oleilla, vaikka maisemat ovat kyllä upeita, kun puut ovat saaneet lumiviittansa ja maisema parhaimmillaan kuin satumaa. Liikuntaa saa ihan riittämiin ja raitista ilmaa, kun siirtyy paikasta a paikkaan b ja sieltä paikkaan c ja päinvastoin.

Olen huomannut viime aikoina, että tuon liikkumisen kanssa on ollut ongelmia. Polvi hieman taas temppuillut ja rappuja kun nousee, niin joutuu nousemaan porras kerralla, niin että nostaa ensin toisen jalan portaalle ja sitten toisen viereen. Sen tuntee, kun polvinivel  nuljuaa miten sattuu. No, onneksi vielä kuitenkin pääsee liikkeelle. 

Tänään oli huikaiseva auringonlasku. En ole koskaan  ennen nähnyt tuollaista auringon tulisoihtua, kuin tänään. Täytyi ottaa ihan kamera käteen ja räpsiä kuvia. Eihän nuo mun ottamat kuvat, vähäisellä kamerallani otetut ole verrattavissa niihin väreihin ja tunnelmiin, jotka todellisuudessa värittivät taivaan ja mieleni, mutta antavat jonkinlaisen käsityksen  hetkestä kuitenkin.

Innostavia, mukavia hetkiä toivottelenpi. Olkoon tuuli myötäinen.