Sattuipa kerran linja-autossa!

Sattuipa kerran kesällä matkustaessani linja-autolla Tampereen seudulla. Astuin  linja-autoon matkatakseni kohteesta A kohteeseen B. Jäin seisomaan paikalleni maksaakseni matkan. Kun olin saanut maksuasian järjestykseen käännyin siirtyäkseni istumaan, vaan kuinkas kävikään. Olin kompastua ja lentää mukkelis makkelis,  Oli todellakin hyvä, että en lentänyt pitkin pituuttani, vaan selvisin joten kuten penkilleni. Tuossa tilanteessa, kun seisoo ihan tomerasti paikallaan ja sitten lähtee kävelemään, niin onhan se aika merkillistä, että ei tiedä, missä asennossa jalat ovat, kun seisoo?  

Miettiessäni näin jälkeenpäin, mitä tapahtui ja miksi olen päätynyt siihen, että kyseessä täytyi olla asentotunnon häviäminen.Tosin en muutoinkaan osaa tilannetta selittää. Eräs Ehlers-Danlosiin liittyvä ongelma nimittäin on asentotunnon katoaminen tai yleensä häiriöt asentotunnon kanssa.  Asentotunnolla tarkoitetaan aistimusta  kehon tai sen jäsenten asennosta ja nämä perustuvat jänteiden ja nivelpussien reseptorien toimintaan.

Kyseinen tapahtuma kesäisellä linja-autoreissulla ei ole ainoa tapaus kohdallani, joka mietityttää. Vuosia sitten, kun olin vielä töissä sattui , että kävellessäni pitkin käytäviä hävisi jaloista äkkiä "tolkku", hoipertelin siksakkia ja pysyin hädin tuskin pystyssä. Onneksi ei kukaan nähnyt tilannetta, sillä ties, mitä olisivat ajatelleet. Menin sitten EA: han ja ottivat lannerankakuvat, mutta eihän niissä mitään näkynyt ja se siitä. 

Tuon kesäisen tapauksen jälkeen oli polveni jonkin aikaa arka, joten ilmeisesti olin sen kompuroidessani jotenkin lunksauttanut. Joskus se nimittäin saattaa taipua ihan omituisesti, tunne on vähintäänkin sellainen, että polvi taipuu väärään suuntaan. Onneksi vielä kuitenkin pystyn liikkumaan omin jaloin, eli ei niin huonoa, että ei jotain hyvääkin. 

Syksyn sateita ja koleaa on, mutta yritetään kuitenkin nauttia niistä myönteisistä asioista, hehkuvina liekehtivistä lehtipuista esimerkiksi ja siitä, että aina voi kääriytyä lämpimään peitteeseen, nauttia kupillisen kahvia (tai teetä) ja lukea vaikkapa hyvän kirjan.

Hyviä syyspäiviä siis toivottelen

Arjen ajatuksia!

Ihmeellinen on ollut Suomen suvi tänä vuonna. Se, että välillä paistaa aurinko ja välillä sataa ei ole mitään poikkeuksellista, mutta se, että jatkuvsti on niin helteistä, uuvuttavan helteistä, että sadekaan ei tunnu viilentävän, se tuntuu oudolta.  Mukavahan se on, että aurinko paistaa ja kesäinen sää jatkuu, vaan ottaa se voimillekin, varsinkin kun muutenkin on voimat vähissä.

Edes suihkussa käynti ei auta, Kohta olet taas hiki niskassa ja se väsymys. Oletko koskaan ollut niin väsynyt, että voisit nukahtaa suihkuun? Annat veden solista, istahdat suihkun lattialle ja suljet silmäsi, helppoa ....  Ehkä pitäisi karaista itsensä ja ottaa oikein kylmä suihku niin kyllä herää, mutta hetken vilun jälkeen olet taas uupunut.

Eikö ihmisellä todellakaan ole mitään muuta, kuin urputtaa väsymyksestä. Toki - paljonkin. Haahuilla sinne tänne yksiössään ja näperrellä jotain ajankuluksi, sukeltaa kirjojen maailmaan, katsoa televisiota, käydä kaupassa, tavata ystäviä, tuttuja - tosin harvemmin, syödä - nukkua ja kenties jopa jaksaa käydä kaupassa, tai kävelyllä ihan muuten vain. Kierrellä kirpputorjea, tehdä heräteostoksia, toivoa, että olisi miljönääri, uneksia ....

Niinpä niin. Tällaisia ajatuksia nyt tällä kertaa.

Jaksamisiin!

Kokemuksia kinesioteippauksesta!

 Sitä etsii, kun lääkkeet ei sivuvaikutusten vuoksi sovellu, tai sitten ei vatsavaivojen takia pysty syömään niitä niin paljon, kuin olisi tarpeen,  keinoja hallita kipuja ja särkyjä. Tässä taannoin, kun olkapää taas nuljusi ja oireili kysyin fysioterapeutilta(ni) josko hän osasi kinesioteippausta ja kyllähän se oli hänelle tuttu juttu. Minulla oli menossa 15 kerran fysioterapiahoito ja sain teippauksen siinä ohessa. Kokeilin teippausta ensin olkapäähän ja myöhemmin niskaan. Kokemukseni oli sekä hyvä että huono. 

Olkapääkipuun teippaus auttoi, joskin teippi (musta väri) kutisi aika lailla, erityisesti teipin päistä ja tuppasi pikkuisen irtoamaan, kun yritin kutkaa raapimalla hillitä (mitä ei tietenkään saisi tehdä).

No, toinen kokeilu oli sitten niskaan, mikä taas ei ollut tuloksiltaan yhtä hyvä. Ensinnäkään siitä ei ollut yhtään apua niskajännitykseen ja ongelmiin ja toisekseen teippi irtosi alta aikayksikön ja se kutina oli kamalaa. Kinesioteippauksen vaikutuksen sanotaan perustuvan kudosten aktivoitumiseen.  Sanovat, että se lievittää painetta hermopäätteissä ja sitä myötä sillä olisi vaikutusta kipuunkin. Mene ja tiedä. Kyllähän teippi myös (minun mielipide) antaa tukea kudoksille. Mitä itse kokeilustani  opin on, että kinesioteippi saattaa auttaa tai sitten ei, riippuu tilanteesta ja ehkä siinä on vähän lumevaikutustakin - vaikea sanoa. Ehkä sitä voisi kokeilla toisenkin kerran, ainakin olkapäähän tai polveen tai nilkkoihin, ongelmakohtiahan riittää. Tosin teippi ei ole mitään halpaa..