Mietteitä näitä, syksyn säitä!

Eilen oli kylmää ja koleaa. Täytyi kuitenkin uskaltautua ulos ja lähteä asioille - pankkiin, KELA:aan. Vastatuuleen kävely kauheaa. Hrr! Taitaa olla talvi tulossa. Pakkaset jo nipistelee poskipäitä ja huuruttaa ruohonkorsia. Tänään paistaa aurinko. Ihanan sininen taivas ja kultaisena hehkuvat puista varisseiden lehtien kasat pihamaalla. Niin vaihtelee olo ja elämä.

---

Neljä antibioottikuuria takana, nyt pitäisi syödä puoli vuotta estolääkitystä. Ei oikein innostaisi. Olen kurkkua myöten täynnä antibiootteja.

...

Kokeilin tässä taannoin magnesiumia jalkakramppeihin. Sain reseptin Emgesanista! Kyllähän se vei ne varvaskrampit ja suonenvedot, mutta... viikon kun söin, niin alkoi se neljäs antibioottikuuritarve ja kamalat selkäsäryt. Mietin mahtoiko Emgesan vaikuttaa jotenkin munuaisiin enkä ole uskaltanut kokeilla uudestaan. Nyt onkin sitten taas krampit lisääntymässä... On se taiteileminen  näiden lääkkeiden kanssa.

----

Taiteilemista on myös tukihakemusviidakossa vaeltelu. Hain viime vuonna eläkkeensaajan hoitotukea, jota myönnettiinkin. Kun vuosittaiset menot terveydenhoidon suhteen kuitenkin vaihtelevat halusin tukea vain takautuvasti. Nyt pitäisi tehdä uusi hakemus, kun menot ovat sitä luokkaa, että voisi ehkä jotain saadakin - takautuvasti taaskin, kun en tiedä, miksi ne tulevaisuudessa muodostuu. Minulla kun ei ole säännöllisiä menoja, vaan asiat tuppaa kasaantumaan, joskus menee pitkä aika, ettei ole juurikaan erityismenoja, sitten tulee kertarysäyksellä suuremmat menoerät.

Sen hakemuksen kirjoittaminen vain on niin vaikeaa, saada ajatukset kasaan ja sanat järkevään muotoon ja sitten se liitteiden haaliminen. No, asioihin kai täytyy  vain tarttua, että ne saisi tehtyä. Helppo sanoa, mutta ei aina niin yksinkertaista.

Outo ilmiö!

Tänään kävin suihkussa. Se on aina yhtä rentouttavaa ja yhtä väsyttävää puuhaa, erityisesti kädet yläasennossa (hiusten pesu) toimiminen kun tuottaa hankaluuksia.

Tällä kertaa suihkussa käynti tuotti oudon ilmiön. Miten tuo veden virtaus tekee tuollaisen oudon mutkan , katsoin ja ihmettelin, siirryin askelen  sivulle ja katsoin toisesta suunnasta, ei, ihan tavallisestihan se virtaa - alaspäin niin kuin muutkin ja kohta taas, kun katsoin ylöspäin, niin taas tuli tuollainen outo mutka.



Lieneeköhän siinä jonkinlainen valon taittuminen vesipisaroissa -ilmiö takana, vai mikä? Kohta ilmiö kuitenkin hävisi ja suihkuttelin ihan normaalisti.

No, silmissä on kyllä vuosien mittaan ollut jos jonkinlaista näköhäiriötä. Kaipa tämäkin on laitettava väsymyksen piikkiin - mene ja tiedä!  Toisaalta olisi kai hyvä käydä taas silmälääkärissä. Edellise.stä käynnistä on parisen vuotta aikaa.

Arjen pieniä apuja!

Kesä on edennyt vauhdilla. Vauhdikasta voisi sanoa elämän olleen muutenkin, tai no, ei ehkä niinkään vauhdikasta kuin vaihtelevaa. Vauhti on ollut kyllä minimissä. Vaihtelua elämään on tuonut päivän kiertoajelu linjalla Keski-Suomi - Itä-Suomi ja pääkaupunkiseudun kautta takaisin kotia.




Ajelu linja-autossa ei mitään herkkua ollut, mutta retki miellyttävän musiikin ja harrastuksen. parissa sitäkin antoisampaa. Kotona oltiin sitten joskus aamuyöstä ja ei kun rojahtaa sänkyyn.

 Muutama päivä lepoa ja taas piti matkata linja-autossa. Tällä kertaa suuntana pääkaupunkiseutu ja kuntoutuksen II-jakso. Ensi alkuun piipahdin kuitenkin Lahdessa EDS-vertaistukitapaamisessa, jossa tapasi uusia tuttavuuksia ja sai jakaa ajatuksia yliliikkuvien maailmasta. Lahdesta jatkoin matkaa junalla, mikä olikin helpompaa jalkojen kannalta kuin linja-autossa kulkeminen vaikka juna olikin täpötäynnä. Saatoin kuitenkin istahtaa invapaikan "saattajan tuolilla", eli sellaisella klippi-istuimella, jota ei voi paikkana myydä. 

No, kuntoutukseen menin siis jo sunnuntai-iltana ja yövyin tornitalossa, jossa huomasin että wc:hen ei saanut valoja. Kävin huomauttamassa siitä sitten aamulla vahtimestarille. Valoja sai kuitenkin edelleen odottaa ja laskea rauhallisuusnumeroita ennen kuin valot jatkossakaan tuohon "kammariiin" syttyivät. 

Juhannuksen takia kuntoutusjakso oli tällä kertaa neljän päivän mittainen, kun edellinen oli ollut  viisi päivää. Verrattuna edelliseen oli tämä kuitenkin paljon rasittavampi. Lieneekö syynä rasitusasteen kohoamiseen kuntoutusta edeltävä matkustelu vai tiiviimpi tahti - mene ja tiedä. Antoisaa kuitenkin kaikitenkin oli. 

Vesijumpan, liikunnan ja kuntotestien lomassa saattoi tehdä  ja kävleyrektiä ihanan luonnon keskellä. Sauvakävelyretkelle lähdin mukaan ilman sauvoja ja niinhän siinä kävi, että jälkeen jäin. Onneksi en eksynyt, kun jäivät kuitenkin sen verran risteyspaikoissa odottamaan, että pysyin reitillä. LIntujen laulu oli aivan mahtavaa kuunneltavaa ja rentouttavaa ja olisin mielelläni jäänyt hieman tutkailemaan tarkemmin kaikkea polun varrella, mutta mutta - piti siis pysyä edes joltisenkin mukana, ettei eksyisi.  Kyllä se niin on, että jos haluaa nauttia luonnosta, on parempi kävellä yksin vain. 

Kuntoa täytyisi siis jotenkin saada kohotettua, ja kaikenlaista ohjetta taas mukaan sai. Kun vain saisikin änttiin että niitä päivittäin tekisi. Jos luonnossa kävelisi mielellään rauhaisaa tahtia ja pysähdellen niin kuntoilujutuissa olisi se personal traineri ihan hyvä. MInulta tuppaa ne oikeat liikelinjat katoamaan muistista ja tilajärjestelytkin olisi  tarpeen huushollissa, jotta voisi hyvin annetut liikkeet tehdä. Se taas vaatisi voimainponnistu sta siivoamisen suhteen, mikä ei ole mun parhaita puoliani. Katkaise siinä sitten se kehä ja vedä suoraksi. 

Jos on vatsalihas ja selkälihasvoimailu hieman hakusalla tilojen suhteen, niin tasapainon suhteen on helpompaa. Tasapainotestit ei menneet oikein hyvin. Toisaalta minulla ei ollut kunnon jalkineita ja tasapainoon vaikuttaa myös se, että toisen jalan varpaat eivät ole tasapainoisesti edustettuina. Kyllähän sen arjessakin huomaan, että paino ei jakaudu tasaisesti molemmille jaloille. Siitä sitten aiheutuu rasitusta myös muualle kehoon. Toisaalta valitsin testissä sitten sen huonomman jalan, kun en muistanut tuota varvasongelmaa. 

No. Kuntoilua voi harrastaa ihan tässä netin ääressäkin. Kun odottaa että tietokone suorittaa jonkin annetun tehtävän, voi harrastaa tuolijumpaa (se on tuolilta nousu ja takaisin istumaan laskeutuminen). Ruokaa laittaessa taas voi vahtiessaan keiton kiehumista ottaa muutamat quadriceps-harjoitukset ja wc:ssä käydessä taas otan muutaman seinänojapunnerruksen, koska siellä on ainoa seinäpinta, jossa se onnistuu. 

Alkukesästä teinkin näitä aika säännöllisesti, sitten tuli jotain ja homma unohtui. Jospa nyt sitten taas saisi uutta intoa ja puhtia tehdä säännöllisesti.

Arjen pieniä apuja - niistäkin kuntoutuksessa puhuttiin. Toivoisin toisenlaista tukikauluria vanhan pötkylän tilalle, ja kävinkin Respectassa katsomassa ja kokeilemassa, enpä kuitenkaan hyvältä tuntuvaa löytänyt. Taidan sitten tyytyä vanhaan, siinä vara parempi kun ilmankaan en tule toimeen. Kaulurin lisäksi oli puhetta painehanskoista ja kokeilinkin yhdenlaisia. Niitä varten otettiin mittoja, jos saisi terveyskeskuksen kautta. Niistä voisi olla todellista hyötyä sormien nivelrikkokipuihin ja myös tukemaan kovin yliojentuvia sormia, joihin ei muovirinkuloista ole apua. Saa nyt sitten nähdä... nuolaistahan ei sovi ennen kuin tipahtaa.

Itse hankin tässä taannoin arjen apuvälineeksi sähköhammasharjan.

Käyttö on osoittanut, että hankinta oli hintansa väärti. Hampaiden pesu on ihan toista tällä aparaatilla kuin käsikäyttöisellä harjalla. Minulla on ollut hampaiden kanssa erittäin suuria ongelmia, joiden toivon nyt rauhoittuneen. Hammasläääkärin kirjoittama erityishammastahna (reseptillä saatava) on lisännyt syljen eritystä, minkä vähäisyys on varmasti osaltaan vaikuttanut hampaisiin.

---

Seuraava kuntoutusjakso onkin sitten elokuulla, sekin on neljän päivän mittainen. Kesä jatkuu, toivottavasti hyvin ilmoin niin että on sopivasti aurinkoa ja sopivasti varjoisaa. Kyllä se  tästä taas...uusin innoin vain eteenpäin.