Yritettävä on elettävä tilanteen mukaan!

On ollut olo vähän kovilla. En ymmärrä, miksi on niin vaikeaa kävellä täällä kotioloissa, kun opiskeluoloissa se ei ole niin kamalaa. Opiskeluoloissa kävelen jatkuvasti pisteestä a pisteeseen b ja edelleen pisteestä b pisteeseen c ja sieltä taas pisteeseen b ja niin päin pois. Askelia tulee ihan hyvin päivän mittaan. Mutta sitten kun palaan kotiin ja täytyy lähteä ruokaostoksille, niin vaikka on levännyt, on jalat lujilla ja hengästyttää ja voimat vähissä.

Ajattelin, että lähtisin tänään ostoksille, mutta jätin sitten menemättä, kun kaapissa vielä oli ruokaa päiväksi. 

Kaikkein hatarimmilta ja kävelyn kannalta haitallisinta tuntuu olevan nilkkavoimat. Ei sillä, etteikö lonkat ja polvetkin aika ajoin pistäisi hanttiin, mutta nilkat tuntuvat tosi huterilta.

Nilkkavoimia ja muutenkin jalkavoimiin ja vatsalihaksiin olen yrittänyt vaikuttaa keinussa. Kun jaloilla ponnistaa keinun liikkeelle saa mukavasti hyötyliikuntaa. Opiskellessa sain myös hyvän neuvon, jolla voi vahvistaa erinäisiä lihaksia. Nousemalla varpailleen joko molemmin jaloin tai vain toisella jalalla. Se vaikuttaa raajoihin laajemminkin. Sitä aina silloin tällöin kokeilee, mutta vähäiset on taidot siinäkin lajissa.

Syksy on edennyt hyvää vauhtia ja ilmat viilenneet. Olin taas antibioottikuurillakin. Sekin aina lisää väsymystä.Opiskeluista viikon loma ja toisen viikon ajattelin pitää "ommoo lommoo", kun tähtäimessä on päästä viikon päästä kirjamessuille. Siellä sitä tulee sitten askelia monen viikon edestä. Lomamäärite tosin on hieman kyseenalainen, sillä esseitä täytyy silti yrittää saada valmiiksi. Onhan se ihan kiintoisaa ja tuo tyydytyksen tunnettakin, kun huomaa, että johonkin pystyy ja jotain saa aikaikseksi. Eri asia on sitten ne arvosanat, joista toivoo suuria, mutta rymähtääkin sitten alas korkeuksista, kun huomaa, ettei se nyt ihan niin mennytkään kuin kuvitteli. Joka tapauksessa opiskelu on lapsesta asti ollut minulle jotain, mitä on halunnut tehdä. 

Kylmillä ilmoilla vain pitäisi huomioida pukeutuminen. Minulla vain on se ongelma, että vaikka ilma on kylmä ja takki lämmin, niin sitten kävellessä täytyy takin kaula-aukkoa kuitenkin repiä auki, jotta saisi henkeä, kun tulee kuuma ja alkaa ahdistaa.Ja sitten kun on kaula avoin syksyn tuulille uhkaa kylmettyminen, mutta minkäs teet. 

Yritettävä vain on ja tilanteen mukaan elettävä. Kaunista syksyn jatkoa täältä toivottelen!

Että sellainen päivä taas kerran!

Hammaslääkärissä taas kerran piti poiketa. Sanoi,että on aika iso reikä, täytyy katsoa, pitääkö vallan pois vetäistä. Onneksi ei tarvinnut, sillä hampaan poisto hirvittää jo ajatuksenakin, vaikka en muuten hammaslääkäriä pelkääkään. Ainoa, mikä tuottaa hankaluuksia on niska ja se makuulla olo. Niska ja takaraivo ovat kaikkein kovimmilla. No, onneksi paikkasi eikä vetäissyt. Puudutetta vain pisti turhan paljon. Olisi saanut odotella puutumista vähän pitempään hieman pienemmällä määrällä. Nyt puudutteen vaikutus alkoi suurimmaksi osaksi vasta, kun hammas oli paikkailtu. Ja  puoli naamaa oli puuduksissa pitkälle iltapäivään eikä olo ollut mitenkään hehkeä.

Eipäs hötkyillä!

Syksy alkaa pikku hiljaa hiipiä tienoille. Vielä on lämmintä ja kesäistä, mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa on taas vuodenaika vaihtunut. Olen taas aloittelemassa opiskeluja. Kevään opiskelut ottivat hieman voimille. Sain kuitenkin yllättäen ihan hyvät arvostelut viimeisistä esseistä. Saa nyt sitten nähdä, kuinka lujille tämä lukukausi ottaa. Omaksi iloksenihan minä opiskelen ja pitääkseni edes hieman aivoterveyttä yllä. Oikeastaan olen koko ikäni tykännyt opiskelusta ja lukeminen onkin ollut mieliharrastukseni lapsesta asti. Eri asia vain on selvitä kirjoittamisesta ja luetun tai kuullun ymmärtämisestä, varsinkin  kun pohtii niin syvällisiä kuin teologisia kysymyksiä.

No, tavallinen arki siis vaihtuu taas hieman erilaiseen. On ollut vähän outo fiilis. Odottava, mutta myös ei niin innokas kuitenkaan. En ole oikein jaksanut ryhtyä mihinkään. Helle tietysti uuvuttaa. Mutta muutenkin on ollut vähän vetämättömissä. Ei sillä ettenkö odottaisi taas opiskelua ja tuttujen kurssikaverien näkemistä. Sitä vain pohtii omaa jaksamista ja terveyttä. Sitä ei ehkä ole ihan yhtä hyvissä voimissa kuin pari vuotta sitten, kun aloitin.

Kaiken lisäksi hampaasta piti löytyä reikä. Ihan yks kaks yllättäen sen huomasin.Vaikea sanoa, onko kyseessä uusi reikä vai onko siitä lähtenyt paikka, mutta harmillista se on. Ei olisi nyt yhtään ylimääräistä rahanmenoa ollut tarpeellista ilmaantua harmituksista ja huolista puhumattakaan. Jollain tavalla olo ollut tukalan oloinen kipujen ja särkyjen ohella.

Vaan mitäpä tässä muuta  voi, kun katsoa eteenpäin ja luottaa, että kaikki järjestyy aikanaan.Malttia vain eikä hötkyilyä.