Ajatuksia kuntoutuksesta 2!

Olin siis viiden päivän kuntoutusjaksolla paikassa X. Olin itse toivonut tuohon paikkaan, koska halusin vaihtelua ja harvinaisena sellaiseen paikkaan, jossa harvinaisiin olisi perehdytty. MItä sitten sain, kun jakso oli lopussa. Monenlaista mietittävää ja ajateltavaa, uuden EDS-tuttavuuden ja kyllä, ne sammalet alkoivat karista (vaikka tässä taannoin tulikin se black out -tilanne). Ihan kaikkien rentoutusmuotojen ja hoitojen suhteen en ihan sinut ollut. Jossain määrin "itämaisuus" yllätti.  Didgeridoo-rentoutus sinänsä, josta jo mainitsinkin oli kaikista kiinnostavin ja suht ymmärrettävä verrattuna magneettimattoon. Musiikkiahan on käytetty terapiamuotona jo iät ja ajat ja tunnetaan myös raamatunhistoriasta, kun Daavid soitteli kannelta raivokohtauksia saavalle Saul-kuninkaalle. 

Googlailin hieman tuosta Didgeridoo-rentoutuksesta ja löysin mielenkiintoisen  lehtiartikkelin. Siitä, miten optimaalinen minun epävarmuuteni ja kykyni ratkaista ongelmia oli session aikana ja sen jälkeen en osaa sanoa.  Didgeridoon soitamaminen itsessään kuulema vahvistaa ylähengitysteiden lihaksia ja auttaa näin esimerkiksi uniapneaan, näin ainakin British Medical Journalissa julkaistun artikkelin mukaan.

Epävarma ja hämmentynyt on varmaankin sanapari, joka kuvaa hyvin sielunmaisemaani tältä jaksolta, varsinkin kun seuraava terapiamuoto oli magneettimatto. 

Magneettimatto toi mieleeni lähinnä kaikenlaiset magneettirannekkeet ja uskomushoidot. No, myönnetään, uskon merkitys hoitotavoissa on merkityksellinen. Siitä puhuttiin lääkärin kipuluennollakin, mutta en minä nyt todellakaan ihan mihin tahansa usko. Olin kuitenkin, tai ainakin yritin olla ennakkoluuloton tuota magneettimattoa kohtaan. Se kuulema oli, kun tiedustelin asiaa, ihan tutkittu juttu. Mattoon, jos nyt oikein ymmärsin, kytkettiin sähkövirta, joka lämmitti maton. Sitten siinä vain maattiin. Maton piti kuulema lisätä aineenvaihduntaa - no, ihan hentoa lämpöä minä tunsin, mutta eipä juuri muuta vaikutusta voinut sanoa olleen. Ehkä se oli se uskonpuute ja ristiriita oman vakaumukseni ja uskomushoitojen välillä, mikä minulla oli tätä mattoa kohtaan. Mene ja tiedä.

Perinteisimpiä kuntoutusmuotoja olivat sitten vesivoimistelu, vesirentoutus ja kehon hallintaharjoitukset. Vesi on elementti, jota rakastan. Mikäpä olisi ihanampaa kuin heittäytyä veden syliin ja rentoutua. Jos minä jotain osaan, niin kelluminen on minun bravuurini. On kuitenkin eri asia kellua kesällä järven selällä kuin kellua lämminvesialtaassa kymmenkunnnan muun kanssa, mikä tuli sekin koettua terapia-altaassa. Ei sillä, ei se hullummasta päästä ollut. Vesivoimistelu menetteli sekin, mutta mutta, jos voimisteluliikkeet ovat samat joka kerta, niin niihin kyllästyy ja alkaa kaivata vaihtelua. Mutta mikäpä siinä - kyllä se vesijuoksukin ihan mukavaa oli.

Jos nyt en haluakaan mihinkään idän filosofioihin ja uskomuksiin mennä mukaan, niin täytyy myöntää, että sellainen kuin Tai Chi, eli kiinalainen aamuvoimistelu on herättänyt kiinnostukseni. Ei sillä, että minä jaksaisin herätä aamuvarhain ja lähteä ulos liikehtimään, mutta se liikkeiden hallittu kauneus kyllä vetoaa minuun ja toivoisin osaavani hallita kroppani samalla lailla. Siksipä silmäni kiinnittui kuntoutusohjelmassa olleeseen Gi Gongiin, mitä se on? No, kevennetty versio Tai Chistä ilman mitään "henkisiä oppeja", kuten ohjaaja sanoi.

No, täytyy sanoa, että kokemushan se oli sekin. Ensimmäiset Gi Gong -liikkeet tehtiin istualtaan kuunnellen itämaista musiikkia. Jos ne liikkeet nyt olisivatkin hyviä kropalle, niin se musiikki oli kyllä välillä aika ärsyttävää. Todellakin, kuten ohjaaja sanoi, kuin gramofonineula olisi juuttunut paikalleen. Hyvän musiikin tahdittamana kyseiset liikkeet voisivat hyvinkin hyväksi keholle ja mielelle- mene ja tiedä. Olisin mielelläni ollut myös toisella Gi Gong -tunnilla, jossa liikkeet olisi tehty seisaaltaan, mutta silloin minulla oli jotain muuta ohjelmassa (ohjelmarunkoa oli jouduttu vaihtamaan sattuneista syistä). Ehkä pääsen vakuuttumaan Gi Gongin tehosta tulevilla kuntoutusjaksoilla.

Tähän kuntoutusjaksoon kuului myös kävelytesti. Minulle on kerran aiemmin tehty UKK-kävelytesti ja kehnostihan se silloin meni. Kävelytestiä varten piti täyttää kyselylomake ja niinhän siinä sitten kävi, kuin vähän pelkäsinkin. MInä en päässyt kahden kilometrin kävelylle, vaan testi tehtiin minulle kevennettynä, eli kuuden minuutin kävelytesti ja sitten piti kävellä kymmenen metriä niin nopeasti kuin pystyi. Jälkimmäinen testasi kykyä ylittää suojatie liikennevaloissa riittävällä nopeudella. Muuten tuloksesta en tiedä kuinka kävelytesti meni, täytyy muistaa kysyä seuraavalla jaksolla.

Ja mitä muuta ehdin kokea tällä kuntotusjaksolla. Ainakin Mind Fulness - Tässä ja nyt rentoutuksen. Maata rötjöttää säkkituoleissa on kyllä jo rentouttavaa sinänsä, mutta se Tässä ja nyt -tekniikka, olla ajattelematta mitään ja laskea vain lukuja, ja jos ajatus lähti harhailemaan aloittaa alusta ja kaiken tämän ohella kuunnella vetäjän monotonista ääntä ja kerrontaa, minä en oikein päässyt tähän sisälle. Minun ajatukseni liitelivät ihan omilla teillään. Täytyy sanoa, että minulla on hyvin vahvat ennakkoluulot kaikenlaista tämän tyylistä vastaa, jossa kuunnellaan jotain ihme tarinaa. Sen minä kyllä ymmärrän ja allekirjoitan hyvinkin, että on hyvä, jos voisi ottaa hetken kerrallaan, eikä murehtia tulevia tai menneitä, olla siis läsnä tässä ja nyt.

Oman fysioterapeuttini mukaan minä siis olin kaikkea muuta kuin rentoa, eli paikat kireinä. Tämän hän tunsi korvalehdistänikin. Kyseessä oli CramioSacral -terapia. Taas yksi hoitomuoto, joka laittoi silmät selälleen. Että mikä!

Kraniosakraalihoito on terapiamuoto, jossa ei käytettä fyysistä voimaa, kuten esimerkiksi hieronnassa tehdään. Tavoitteena on kehon jännitysten purkaminen hellävaraisesti. Tämän terapiamuodon juuret on osteopatiassa ja liittyy jollain tavalla aivoselkäydinnesteen kiertoon. Terapiamuotoa käytetään myös eläimille.

Terapian aikana makasin hiljaa paikallani ja terapeutti piteli käsiään takaraivokuopassa, pään molemmin puolin tai korvanlehdillä. Ymmärrän kosketuksen merkityksen. Se voi olla hyvä kokemus tai huono. Kraniosakraalihoitoa en kokenut sinällään epämiellyttäväksi, joskin olin hieman skeptinen ja epävarma, mistä on kyse. Ihmeellisinsä asiassa on se, että tuiltuani kotiin ja illalla sängyssä nukkumaan mennessä tunsin parina iltana korvissani kuumotusta. Jälkivaikutustako? Mietin mielessäni.

Kaiken kaikkiaan kuntoutusjakso oli siis suht monipuolinen tarjonnassaan, jos kohta hieman ihmetystäkin aiheuttavaa. Olen nukkunut kuntoutusjakson jälkeen muutaman yön tosin hyvin ja yhtenäisesti. Yleensä kivut tuppaavat herättämään ja katkaisemaan unen. Jotain vaikutusta siis uskon kuntoutusjaksolla olleen. Kun nyt vain jaksaisin tehdä ne kotiläksytkin. Omiksi tavoitteiksi otin painonlaskun ja lihasvoiman lisäämisen (puristusvoima). Tosin tuntuu sitlä, että vaikea niitä on tavoittaa. Eilenkin tein niin hyvää kanariisisekoitusta että olisin syönyt koko kattilallisen yhteen syssyyn. Ja se lihasvoiman kasvattaminen, ei sekään ole mikään helppo juttu. Katsotaan, katsotaan. Kun kevät tulee ja ilmat lämpenevät on liikkuminenkin mukavampaa kuin talven jäillä. Pitää vain harrastaa itsekuria!