Huhtikuu on mennyt ihan joutuisasti ja kohta onkin jo toukokuu. Kevät on hyvässä vauhdissa, vaikka säät välillä ovatkin aika pilvisiä ja kolean puoleisia. Elämä on sellaista normielämää, ei mitään erityisempiä.
Vajaa pari viikkoa sitten kävin passikuvassa. Passi meni vanhaksi ja täytyi uusia se, jos jossain vaiheessa vaikka tulisi mahdollisuus lähteä matkoille. Ei sillä, kyllä se aika utopistiselta unelmalta tuntuu. Jos jotain yrittää saada säästöön, niin kohta on kuitenkin rahat menneet arkisempiin asioihin. No, siitä passikuvasta. Kun näin sen minusta otetun kuvan siinä valokuvaamon näytöllä, niin kauhistuin. Ei kai tuo ole minä. En kai minä tuolta näytä? Ei auttanut edes uusi yritys. Ei minulta hymy onnistu - ei ainakaan jos tiedän, että kuvataan. Kuvasta tuli se, mikä tuli. Sitten lupapalvelutiskille. Siellä oltiin jo melkein menossa lounaalle, mutta hyvin ja nopean palvelun sain. Passitilaus saatettiin maailmalle. Minulle vain kävi tuossa passitilausasiassa hassusti. Kysyttiin puhelinnumeroa ja vaikka olin juuri lausunut sen kuin vettä vain valokuvaamossa, niin nyt en muistanut alkuunkaan. Seisoin siinä vain ihan äimänkäkenä ja tunsin itseni turhautuneeksi ja tyhmäksi. Onneksi puhelinnumero ei ollut välttämätän asian eteenpäinsaamiseksi. Ja sitten, kun oli jo myöhäistä muistaa, sitten minä sen puhelinnumeron muistin. Pitäisi kai kirjoittaa se ylös itselle muistiin, että voisi tarvittaessa ottaa esille.
Että sellaista.
Tänään sitten kävin hakemassa uuden passini. Ei se passikuva mitenkään edustava ole, mutta onneksi on sen verran pieni, että ei näytä yhtä kamalalta kuin suurennettuna tietokoneen näytöllä. Olisi edes saanut pitää silmälasit. Hassua, miten silmälasien monivuotinen käyttö onkaan voinut muokata kasvojenpiirteitä.
Eilen kävin poistattamassa muutaman luomen kaulalta, kun ovat sen verran hankalia, aiheuttivat ärsytystä ja raapi jatkuvasti. Luomienpoisto oli aamukahdeksalta. Iltapäivällä kahdelta oli aika hammashoitajalle. Piti käydä poistattamassa hammaskiveä. Arvatkaapa oli hauskaa. Teipit kaulalla kiristivät ja teki olon entistä hankalammaksi. Vesi suihkusi naamalle ja ultraääni vinkui. Ei todellakaan mitään herkkua. Selvittiinpä siitä kuitenkin.
En tiedä, oliko tuo luomien poisto lopulta järkevää, sillä tällä hetkellä kaulalla
olevat tikit ovat kaikkea muuta kuin mukavia. Kutiavat ja kiristävät.
Toivottavasti pääsen niistä pian eroon ilman komplikaatioita, sillä minun oli pakko ottaa suojateipit pois etuajassa, varsinkin yksi niistä kiristi todella ikävästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jättäessäsi kommentin olet tietoinen, että antamasi tiedot jäävät blogin kommentteihin, ellei minulla ole syystä tai toisesta syytä poistaa kommenttia. Sinulla on oikeus pyytää kommenttisi poistoa jos et itse voi sitä tehdä. Tällöin sinun tulee antaa yksilöity tieto poistettavaksi pyydetystä kommentista. Tämän blogin pitäjä ei pidä sähköpostilistoja eikä keräile tietoja ihmisten yksityiselämästä. Pyydettyjä sähköpostiosoitteita käytetään vain niihin tarkoituksiin, joita varten niitä on pyydetty.