Miksi kaikki hyvät ja tutut asiat pitää muuttaa...!

Alkoi särkylääkkeet olla vähissä ja ajattelin poiketa apteekissa. Mitä kuulinkaan. Ketorinia ei enää saanutkaan tuota käyttämääni 50 g:sta, eikä kai kohta koko lääkettä, paitsi ehkä käsikauppalääkkeenä pieninä annoksina. Ketorin on ollut miltei ainoa lääke, joka on minulla toiminut kunnolla kipulääkkeenä, ja nyt ei sitä enää sitten saisikaan. Kauhistuttaa mistä yhtä toimiva lääke tilalle? Tällä kertaa sain toisen valmistajan rinnakkaistuotteen, mutta mutta - kun kotona tutkin tuoteselostetta löysin siitä ainesosan, joka kyllä mietityttää: risiiniöljyn. Se, mitä risiiniöljystä luin ei yhtään rauhoittanut mieltä. Nyt mietin, olenko turhaan ostanut satsin lääkkeitä, jotka eivät ehkä sitten käykään, vaikka onkin ketoprofeenia niin kuin tuo Ketorinikin.

Sapiskaa minä tällaisista muutoksista annan.

Muutoksia on tullut viime aikoina muitakin. Uudet EDS-kriteerit julkistettiin taannoin ja täytyy sanoa, että tiukat on kriteerit, kun niitä tutkii ja omalle kohdalle sovittaa. Täyttyy - ei täyty -  täyttyy. Hmm. kyllä sitä asiantuntevuutta kaipaisi tässäkin asiassa myös tässä maassa ja omassa terveydenhuollossa. Että nähtäisiin muukin kuin yliliikkuvuus piirteenä.

Muutama viikko sitten oli armoton selkäkipu, jonka jatkumona tuli mieletön lonkkasärky. Pari viikkoa meni, ettei oikein pystynyt mihinkään. Ei istumaan, ei seisomaan, ei kävelemään eikä oikein makuullakaan olemaan. Olisin tilannut lääkärinajan, mutta luottolääkärille ei aikaa saanut eikä mieluista vaihtoehtoa löytynyt, joten päätin, että antaa olla. Seurataan tilannetta. Kipu kyllä hävisi ihan yht'äkkiä kuin alkoikin, joten ei tässä nyt niin kiirettä tilanteella ole. Lonkkien tilanne kuitenkin mietityttää, sillä ei ne oireettomiakaan ole.

Mitäpä muuta. Kellojakin taas piti kääntää, vaikka tuollaisen ajanvääntelyn on todettu olevan terveydelle haitaksi. Mukava kuitenkin, kun aurinko on alkanut lämmittää ja kevät etenee. Kesäaikaa kyllä odottaa, sitä oikeaa kesäaikaa, kun on lämmintä ja aurinkoista, vieno tuulenvire iholla ja lämpimät uimavedet. Muutoin tällainen tekokesäaika saisi jo hävitä historiaan. 

Oikein hyvää kevään jatkoa, sillä kyllähän se jo kevättä on, vaikka tuulisikin hieman viileästi ja lumetkaan ei ehkä kaikki ole vielä sulaneet.

Päivää - Harvinaisten päivää!

Tänään vietetään harvinaisten sairauksien päivää! Sen kunniaksi ajattelin kertoa hieman elämästäni harvinaisena ja erityisesti harvinaisen hauskoista, hienoista, hassuista harrastuksistani.

Harvinaisena on harvassa ne päivät, jolloin teen jotain harvinaista, sillä liikkumiseni on rajallista, koska minulla ei ole autoa eikä sen puoleen ajokorttiakaan ja kävelykykyni vaihtelee hieman säiden ja voinnin mukaan. 

Olen siis melkoinen sisäkissa. Ei sillä, joskus on ihan pakko päästä tuulettumaan ja tykkäisin kulkea luonnossa, jos vain ne tilaisuudet ja mahdollisuudet eivät olisi niin harvassa. Samoissa ympyröissä kulkeminen ei niin innostavaa ole ja harvinaisia iloja onkin ne hetket kesäisin, kun pääsee maaseudulle.

Ei niin harvinaisia ilojani on lukeminen, Kirjat ovat ystäviäni, joiden parissa viihdyn ja vietän aikaa. Kyläilyt ovat harvinaisia, sillä niitä kyläilypaikkoja on harvassa ja välimatkat ovat mitä ovat. Vielä harvinaisempia ovat kyläilyt minun luonani ja minä kun jo lapsena pidin siitä, kun tuli vieraita.

Harvinaisiin iloihini kuuluu myös askartelut. Käsillä tekeminen on hyvää terapiaa. Pidän käsitöistä, joita tosin teen harvemmin, koska ne vaativat tietynlaisen inspiroitumisen. Ei sillä, käsityöt ja askartelu eivät ole kovin harvinaisia harrastuksia, niitä tekee hyvin monet ja minäkin askaroin niiden parissa aika paljon, ainakin korttiaskarteluissa.

Harvinaisempia harrastuksiani ovat kivien keräily, nappien keräily ja intiaanit. Ne voivat olla jo laajemmissa piireissäkin harvinaisempiin  harrastuksiin luettavia. Harvoimpa minäkään löydän mitään erityisen kiinnostavaa kiveä, jonka muoto tai tekstuuri saa sydämessä läikähtämään ja silmissä pilkahtamaan, tai nappia, joka ei olisi tavanomaisen valkoinen tai musta tai muuten muodoltaan harvinaista laatua. 

No tässäpä tätä harvinaista jutustelua.  Ai niin, voisin vielä mainita, näin harvinaisten päivän kunniaksi pistin kirjablogiini lukuhaasteen Havaitse Harvinainen. Oletko sinä lukenut mitään, missä kerrottaisiin elämästä harvinaisena  tai muuten harvinaiseksi luettavaa. Lukeminen avartaa ja kannattaa aina.

Oikein mukavaa Harvinaisten päivää!

Eteenpäin on elävän mieli!

Taas on vuosi vaihtunut. Joulu menni leudoissa säissä. Ei oikein Joulun tuntua, kun ei ollut lunta eikä pakkasta. Ei sillä, nyt niitä pakkasia on senkin edestä. Ei oikein ulos tohdi lähteä, kun pakkasmittari näyttää lähempää kolmeakymmentä. Kyllä ne on muuttuneet niin kummallisiksi nämä Suomen säät ja maailman olot.

No, Joulu siis meni sen ihmeemmittä. Aatonaattona minulla oli fysioterapeutin aika heti aamulla kahdeksan jälkeen. Olen hieman aamu-uninen, joten vähän mietin, kun aikailmoitus tuli, että muuttaisiko sen, mutta päätin sitten, että mitä turhia - hoidetaan pois.

En oikein tiedä, mitä tuosta käynnistä ajattelisin. Koin itseni hieman turhautuneeksi ja kun kysyttiin, mitä odotan käynniltä, niin tokaisin, että "en oikeastaan mitään".

No, tarkoitus tuolla käynnillä oli "lääkärin ajatuksen" mukaan tehdä minulle kotijumppaohjelma. Ja tällainen siitä sitten tuli. 

 

Olen nyt sitten näitä ohjeita noudattanut, paitsi tämän ensimmäisen harjoituksen suhteen vähän lipsunut. Tunnen itseni jostain syystä niin typeräksi tätä tehdessäni, eikä se tunne ole mikään mukava. Jos voisin tehdä tätä ryhdikkäästi, niin asia olisi toinen. Toisaalta, kun tuota äsken kokeilin, niin tuo kaksikymmentäkertaa yhtä kyytiä tuntuu utopialta, hädin tuskin selviän kymmenestä kerrasta, kun samalla yritän pitää ryhtini.

 

Kakkosharjoitus on sitten sellainen, jota olin itse ajatellut jo ennen käyntiä. Nimittäin, että hankin painot nilkkoihin ja yritän sillä tavalla saada voimaa lysähtäviin nilkkoihin. Uusi tieto oli kuitenkin se, että paino kannattaa  pitää varpaissa, jalkapöydän päällä, jolloin nosto kohdistuu laajemmalle ja on tehokkaampi. 

Minulla ei ole tuollaista hienoa varta vasten suunniteltua fysioterapiapainoa, vaan ostin kirpparilta sellaisen jyvätyynyn, josta muodostin rinkulan. Käy se yksinkertaisemmillakin välineillä. Tätä olen pyrkinyt tekemään päivittäin ja useammankin kerran päivässä. En tiedä, onko sillä ollut mitään vaikutusta nilkkavoimiin, toisaalta olen huomannut, että vasemmassa jalassa, joka on siis heikompi, tuo harjoitus ei tunnu yhtä vahvasti kuin oikeassa.

Kolmatta harjoitusta teen sitten silloin tällöin. En tiedä onko tuolla harjoituksella jotain vaikutusta asiaan, mutta olen alkanut huomata, että minun niskani on alkanut hieman "nytkähdellä", eli siellä liikahtelee jotain. 

Kumpa vain tuo pakkanen tuosta lauhtuisi ja tulisi paremmat kelit, jotta pääsisi kaupoille ja kokeilemaan, miltä nilkat ja polvet tuntuvat tosikäytössä.

Oikein hyvää alkanutta vuotta itse kullenkin!